Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
ELINA. Samas järjestykses toimintomme juoskoon: Minä veljens hälle kuolemasta annan, Tepä sodan hirveästä pauhinasta Oman itsenne taas ilosena tuotte Hälle päiviensä huviks, mutta Conon Hältä armahaasti kysyy jos hän tahtois Tulla kauniin Kilianin avioksi; Sitten nouskoon tämä ilovalkeamme Vallatonna korkeuteen pilvien. KASPER. Perin oivallista!
MARGARETA. Miksi aattelet niin? KARIN. Mahdanko aavistaa pahaa? En tiedä, mutta hyvältä ei tunnu mielessäni nyt. Kuinka olleekkin niin aattelin. CONON. Mutta erään linnan, vallankin tärkeän linnan päämiehen virkaa ei anneta muille kuin kauvan koetetulle ja kauvan kokeneelle miehelle. KARIN. Mutta uskollisuus itse on langennut ja saattanut ihmisyyden itkemään.
ANIAN. Ja ulos marssimahan käskettiin Suomen vartijaväki. Sotilas tuijotteli, ja pian mi kiukusta ja vimmasta itki, mi hammasta kiristäen iski vasten jäykkää vallia kiväärinsä pirstaleiksi, koska asteli hän kiroten ulos. Nyt ainoastaan yksi sana ja yhteen lyöneet olisivat helvetti ja taivas. Mutta eihän kaikunut ääni! CONON. Ei kaikunut! MARGARETA. Ei kaikunut sankarin ääni! Ah!
CONON. Toki, heittäkämme nämät synkeät mietteet. KARIN. Ne heittäkämme kauvas. Mutta yhtä, isäni, kysyn vielä kuitenkin. Onko meiltä kaikki kadotettu, koska on kadotettu Sveapori? CONON. Paljon, paljon on kadotettu, ehkei juuri kaikki. Sillon vihamiehemme selkä on vapaa, hän seisoo kiinteästi Suomen ohimilla ja vallitsee merillä.
Sano: kenpä uskaltaisi yritellä Temmasemaan huoneestani taivaan-loimoo? Toki yksi uskaltakoon sankartyöhön, Yksi ainokainen vaan maan pallerolla. Terve, sinä oivallinen Kilian! CONON. Sinä myönnyt siis? KASPER. Ahaa, vai niin, sä poika! Mutta mitä sanoo hän, tuo peijakas, Joka ryöstäis meiltä hyvän enkelimme?
Tuolta lähestyy hän Pitkin pellonpientaretta astellen. KASPER. Olkam valmiit. Elinani, kuinka määräät Meidän kohtamme täs leikkinäytelmässä? ELINA. Minä tiedoks hälle annan haaksirikon, Jossa meri kohtuuns Leonardin temmas; Te, mun appeni, te hälle ilmoitatte Sotaretkenne pois etäisille maille, Jonne, ennen nousuu kolmen auringon, On jo teidän lähdettävä. KASPER. Hyvä hyvä! Sitten Conon tuossa.
MARGARETA. Katselinpa äsken tuolta käänteestä kohden kaupunkia matkan, mutta en nähnyt siellä ketään. CONON. Esteitä on ehkä astunut hänen eteensä; mutta eihän ole hänen liikuntonsakaan juuri kärpän. Tuskin, luulen minä, panisi hän tallukkansa travaamaan, vaihka leimuisi tupansa tulessa, kuin raukka maamme nyt. KARIN. Ah, niin on siis jo laitamme!
ALMA. Uskottepa väärin, väärin! CONON. Enhän usko, että häntä rakastatte. ALMA. Erhetytte. Minä häntä rakastan. KASPER. Alma, Alma, sinä saatat meidän kaikkein Silmät vaipumahaan alas.
Niin käski minua ystävänne teille kertomaan. CONON. Ja sinä kerroit kauhistuksen näytelmän. Olipa siinä laukausta! KARIN. Oi Jumala, että kesti maa ja taivas! MARGARETA. Että kesti korkeuden vahvuus ammahdusta verrattoman tulen! CONON. Ah! tuima linna, kampatessaan kuolon kanssa, antoi mennessänsä mailmalle niin voimallisen potkauksen, jossa itse Vesuvius ei kilvastele.
ALMA. Mutta kehen kihlauu hän? CONON. Minä pyydän, Olkoon tämä kätkös juhlahetkeen asti. ALMA. Olkoon niin. Mut tietkäät, teidän sanomanne Kaikuu korvissani kuolon tuomiona Sielulleni. KASPER. Tyttäreni, mitä sanot? ALMA. Totuudenpa sanon. CONON. Suokaat mulle anteeks, Jos mä saatoin syämmellenne jonkun iskun. ALMA. Uskotteko, että rakastan mä häntä? CONON. Enpä toki.
Päivän Sana
Muut Etsivät