Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Jokaiselta vuoden ajalta oli täällä sen ihanuus lainattu; kesältä lämpimyys, jonka maan-alaiset torvet tänne toivat, talvelta jää, keväältä kukat, syksyltä hedelmät. Carinus ei koskaan tietänyt, milloinka päivä valkeni, milloinka hämärtyi. Hänen luonaan oli ikuinen ihanuus.
Carinus lahjoitti tässä ainoassa illallisessa tälle uudelle lemmityllensä, jota kaikki kadehtivat, satatuhatta sestertiaa, ja kun hän häneltä kuuli, että Teutonian naiset eräällä saippuanlailla vaalistavat hiuskähäriänsä merenkullankeltaisiksi, lupasi hän Manliolle, koroittavansa hänet Gallian yläpäälliköksi, että hän voisi hänelle lähettää tämmöistä saippuaa, joka tekee hiukset valkoisiksi, sillä sitä tapaa siihen aikaan Roman ylimyksissä aivan hulluuteen asti harrastettiin.
Tämä ajatus oli helvetistä syntyisin: niitä, jotka sydämensä kirkkaan puhtauden tähden voivat luopua kaikista huvituksista, juuri huvitusten ilkeimmällä lajilla rangaistiin; ja Carinus tiesi hyvin, etteivät hänen uhrinsa kuolemankaan kautta voineet itseänsä häpeästä pelastaa, sillä kristittyjen usko kielsi heitä itsensä surmaamasta.
Ainoastaan siksi tahdon täst'edes elää, kuin tiedän teidät onnellisiksi ja kahden meren takana asuviksi; silloin tulkoon joko kuolema taikka Carinus!" Manlius meni jo ennen tunnin kuluttua Romaan talouttansa järjestämään ja kun oli saanut kaikki valmiiksi häitä varten, istui hän taas hevosen selkään ja läksi myöhään illalla matkaan takaisin Mesembrion kesä-asunnolle.
Voiton riemu hehkui hänen kasvoillansa, hänen sydämensä tykki ilosta. "Olen voittanut", huusi hän innoissansa, taputtaen käsiään. "Mutta myös minäkin olen voittanut", kuului hänen takaansa katkera, hirvittävä ääni, ja keisari tunsi, että joku tarttui hänen käsivarteensa rautaisella kouralla ja veti hänen telttaan. Carinus katsoi hämmästyneenä taaksensa ja huomasi Manlion synkeät kasvot.
"Sinäkö olet se, joka sanot itsesi Roman keisariksi?" kysyi hän häneltä äärettömällä ylenkatseella. Hymyillen kohosi Carinus vuoteeltansa ja viittasi telmääjille, että vaikenisivat. "Mistä ajasta asti osoittaa tämä sana keisari inhoa ja häpeätä", jatkoi Sofronia, luoden uljaat silmänsä Carinoon.
Ankaralla painimisella ajoi Galga vanhuksen ulos atriumista; parin, kolmen orjan täytyi tarttua häneen kiinni, ennenkuin saivat hänet ovesta ulos. Carinus oli tyytyväinen Galgaan. "Sinä, joka niin hyvin osaat vartioida oveani, ansaitset tulla Roman kansleriksi." "Enkö minä mitään ansaitse, herrani?" kysyi Aevius, peläten, että hän jäisi ilman armolahjoja.
Likellä nykyistä Belgradia kohtasivat molempain riiteleväin keisarien sotajoukot toisiansa. Carinon sotajoukko oli tarpeeksi levännyt, Diocletianon legionat olivat vaivaloisen matkan perästä vallan väsyneitä. Carinus rakennutti telttansa eräälle kukkulalle ja katseli sieltä, Manlius vieressään, tappelua.
"Tämä on yhdeksäs vaimosi neljän kuukauden kuluessa." Carinus otti nuoren naisen viereensä istumaan ja painoi päätään hänen syliinsä. Hänen ympärillänsä tanssittiin ja laulettiin, ja hänen edessänsä lausueli Aevius runoelmiaan, antamatta tanssin ja laulun häiritä itseänsä.
Ja jos minua vihaat, miks'et mieluisemmin tapa minua, kuin että pilkkaisit?" Vastauksen sijaan puristi Carinus naista rintaansa ja peitti hänen poskensa ja huulensa palavilla suudelmilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät