Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Brask, "von Konowin korpraali"; ei tarkoittane ketään määrättyä henkilöä; ei tiedetä urhoollisen korpraalin asuneen Konowin luona rauhan tultua. Bremer, Iisak Konrad, synt. 1773, kapteeni Porin rykmentissä; kuoli everstinä 1825.
Eipä ihmettä siis, ell'ei Fredrika Bremer millään erityisellä hartaudella muistellut Suomea eikä seurannut sen kansallisia pyrinnöitä, vaikka hän kyllä vanhoilla päivillään tänne halasi, jälleen nähdäksensä ensimmäistä lapsuuden-kotiansa; Suomi oli hänelle, melkein kyllä, varsin vieras maa, rakas etenkin siitä syystä, että se oli entinen Ruotsin maakunta, jossa hän oli syntynyt. ENSIMM
Augusta Walleniukselle kirjoitti rouva Runeberg: "Oletko lukenut mitä mamseli Bremer kirjoittaa "Strauss'in riitakysymyksen johdosta"? En muista nyt kirjan nimeä . Olen nähnyt vain muutamia otteita "Frejassa", mutta olisin mieluimmin suonut, ett'ei hän olisi sitä kirjoittanut.
Kapteenimme Bremer huutaa tähystellen ympärilleen: "missä kaikki minun tarkk'ampujani ovat, minä en enää näe niitä kun muutaman kymmenkunnan miestä."
Joku sotamies joukosta kallisti vähän päätänsä; kaptenimme Bremer lausui, tämän huomattuaan, leikillisellä hymyllä: "älkää painako pojat päätänne alas, että Helsinkiin palattuamme saatan sanoa olleenne urheita poikia"; vaan neljätuntisen kiivaan tappelun perästä huomasivat Turkkilaiset asemansa vaaralliseksi, kun meikäläisten sivustat jo alkoivat saartaa heitä kaarenmuotoiseen kehään, ja kun hurraahuudoilla hyökkäsimme rajusti siltaa kohden, niin Turkkilaiset tämän huomattuaan lähtivät hurjaan pakoon, sytyttäen sentään ensin sillan ja kylän palamaan.
Ei kuitenkaan niin kuin kaikki valo jo olisi voitettu, kaikki tieto käsitetty; sitä ei ajallisen olon ja elämän kasvavuus ja eteenpäin rientävyys milloinkaan myödytä. "Tieteen vainio", sanoo jossakussa paikassa mamseli Bremer, "on ääretöin ja sen kasvattamat kukkaiset ovat ikuiset" . Epäilemättä on tämä totta.
Tuoll' Essen uljas, miekan tuttu, rinnallaan on Ramsay, Heideman, ne kilvan koittaa! Kas, kuin ne ryntää yli hurmehisen maan! Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan ja sadat muut, heill' eikö voimaa voittaa! Jo vihdoin loppu pakko lohduton, jo seppelsorjat viittaa maineen radat: häpeä pitkä, pitkä ollut on, nyt kunnian jo huomen nousi hohtohon, nyt tehdään työ, min muistaa vuosisadat.
Samalla hyökkäsi yksi osa Turkkilaisia ulos varustuksistansa kivärit kädessä ja toiset heistä ammuskelivat, ihan siltä kohtaa missä meidän pataljonan 2:nen ja 3:s komppania seisoi. "Nyt ne pirut tulevat ihan suuhun," sanoi joku meidän sotamiehistä. Samalla antoi kapteenimme Bremer käskyn: "ampukaa niitä piruja, ei suinkaan niillä ole mitään aselevon tarkoitusta, kun tuolla tavalla tulevat."
Hiljaisessa pimeässä yössä marssittiin rivakkaasti eteenpäin, maissipeltojen kautta kulkevaa mutkaista, luikertelevaa tietä, kunnes päivän koittaissa kello 4 aikaan aamulla saavuimme Vidvirran rannalle. Heti saimme käskyn kahlata virran yli. Vettä oli vähä polven yläpuolelle, jotenkin kylmänlaista. Kursailematta astuimme veteen, kapteenimme Bremer edellä.
Tänne pystytimme telttamme ja rupesimme levolle. Vaan mitäs ollakaan. Ehtoolla tuli käsky että meidän komppanian piti lähtemän etuvartioksi eräälle hyvin korkealle ylängölle vähän matkaa kylästä. Kapteenimme Bremer asetti itse joka ainoan vahtipaikan ja neuvoi tarkasti, kuinka olisi meneteltävä, jos vihollinen tekisi päällekarkauksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät