Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Hamren ja maaherran tietysti.» Vildhagen ja Fonn katsoivat toisiinsa. Björnholt huomasi ja käsitti heti sen katseen. »Muuten kaikki yhteisen asian hyväksi. Jos haluttaisiin kirkollismielistä ?» »Sitä minä juuri tahdoin teroittaa,» Fonn sanoi ja nousi ylös. »Se oli minunkin asiani tänne tänään,» yhtyi Vildhagen ja otti hattunsa. »Hyvä! Hyväksytty. Siis: järkähtämättömään liittoon »
Viini tuotiin, ja Pietari alkoi: »Oli aivan täpösen täynnä. Tullinhoitaja Olsen johti puhetta. Ensin puhuttiin sitä ja tätä, jota ei kukaan kuunnellut. Ihmiset alkoivat käydä uneliaiksi. Mutta sitten tuli vaali puheeksi, ja Björnholt sai puheenvuoron. Se vaikutti kuin piiskan-isku ihmisiin. Saat uskoa, että ne heräsivät.» »No, mitä hän sanoi?» »Hän on viekas.
Minä tulin vaan tänne näkemään norjalaista sanomalehteä.» Björnholt otti häntä takista ja veti mutkaan. »No, helkkarissa, teidän pitää lukea 'Maakunnan lehden' täänpäiväinen pääkirjoitus. Se on oivallinen. Se on Fonnia vastaan. Hän sortaa meitä. Nyt hän saa sätkäyksen mutta hienosti; hänhän on meikäläisiä.»
Hän kuoritti ilmiötä, niinkuin, omenaa kuoritaan, leikkeli sen palasiksi, näytti, mitä siinä oli sisässä, poimi liikkeen perusajatukset ja nakkasi ne halveksien pois. »Hyvä, hyvä!» Björnholt mörähteli heikosti; »se on kaikki yhteiskuntaa hävitä tä .» Myös Vik lausui hyväksymisensä.
Hänestä näytti siltä, kuin nämä liekit olisivat kohonneet kaukaisista, suurista yhteiskunnista, joissa kai aina oli kapinoita, murhaa, tulipaloa, ja hän ajatteli Knut Holtia, jonka koti oikeastaan olikin siellä ulkona. Miten paljon pahaa hän oli siitä miehestä kuullut! Nyt oli Björnholt kertonut, että hän oli myöskin viettänyt hurjaa elämää . »Miten rumaa täällä on,» sanottiin hänen takanaan.
Vaimo tunnusti heti, mutta puolusti itseään sillä, että asianomainen oli sukua perheelle. »Sukua tai ei, se on sama», Björnholt sanoi. »Ei mitään salakähmää, matami Hansen, muuten meidän välistämme loppu tulee.» Hänen seuraava käyntinsä oli sukkelan, mutta hyvin köyhän tuntiopettajan luo, jolle Björnholt oli hankkinut työtä koulussa.
Ei siis ollut mitenkään vaarallista tuoda Knutia hienoon seuraan, etenkin kuin Björnholt oli taannut, että hän oli »täydellisesti kuivunut». Tosin kerrottiin hänen joskus puhuneen pilkallisesti meidän kotoisista oloistamme; mutta eihän se koskenut näitä ihmisiä, jotka tiesivät »ottavansa kaikki tarpeensa suoraan ulkomailta». Knut oli huudossa, ja Hamre, joka rakasti harvinaisuuksia, oli halunnut nähdä häntä luonaan.
»Politiikka näyttää huvittavan teitä?» Knut alkoi jälleen. Kornelia pudisti päätään. »Isä ja Björnholt puhuvat niin paljon » »Meidän vaarallisista ihmisistämme. Sitten minäkin voin mielitellä itseäni, että te olette kuulleet puhuttavan kansanvillitsijästä, nuoresta Holtista.» Kornelia hymyili. »Olen kerran.» »Niin todellakin. Minä olin unohtanut, että minä olin käynyt mieleiseksi.»
Sinä sitten merilakki! Tahdotko sinä sikarin? Hei! Sinusta mies tulee! Tässä on kaksi killinkiä Iske vaan!» »Se on, Jumala paratkoon, Björnholt», Pietari kuiskasi. »Se roisto. Nyt minä » Björnholt huomasi heidät. Hän jätti mellastelijat, kulki heilutellen keppiään molempien ystävysten sivu ja huusi: »Minä toivotan onnea! Itsevaltias kansa viimeinkin noudattaa oikeuksiaan.»
»Sanokaa, herra yliopettaja olemmehan me yhtä mieltä siitä, että nämä vaaralliset ajat vaativat järjestyksen miehiä, kristillisiä järjestyksen miehiä etunenään » »Niin, niin!» »Oletteko te tarkemmin miettineet asiaa?» Björnholt katseli kirkkoväärtiä tutkivin silmin. »Hm. Mitä te ajattelette Fonnista?» »Luuletteko te? Ehkä. Se on erinomainen pappi. Mutta onko hänellä politillista kokemusta ?»
Päivän Sana
Muut Etsivät