Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Se kuvaus isästä ja pojasta, joka nyt seurasi, oli mestariteos. Tämän »uskovaisen sielun» edessä saattoi Björnholt käyttää koko taitoaan näkemään salaisia vikoja niissä, joita vastaan hän taisteli, ja keksimään ne sameat lähteet, joista he ammensivat. Neiti Vik kuunteli ihmetellen hänestä niinkuin koko kaupungista, hän oli »etevä henki.» Vik nyökäytti päätään ja tunsi hartautta mielessään.
Se, joka ei kykene puristamaan itsestään senkään vertaista, että sää luultavasti vielä hyvän aikaa pysyy entisellään, se vaipuu katselemaan jotain albumia, piirustusta tai maalausta, jota hän todellisuudessa ei katsele, tutkiskelee tapettia, katon koristeita tai ihailee näköalaa. Yksi vieraista ei ollenkaan yrittänyt peitellä. Se oli Björnholt.
Hän istui jäykkänä ja tanakkana suoraselkäisissä nojatuolissa käsi kummallakin tuolinsivulla ja näytti jonkin julman kansallisjumalan kivikuvalta. Hänelläkin oli tuomio valmiina, hän tahtoi vain hävittää, polttaa kaiken poikkeavan suurella oikeauskoisuuden roviolla. Tuotiin kahvia ja likööriä. Björnholt heräsi. Hän täytti piipun ja pani jalat tuolille.
Björnholt hyökkäsi raivostuneena Vildhagenin luo ja haukkui häntä kauheasti. Kirkkoväärti aivan nolostui. »Kuka on koskaan kuullut, että ne miehet olisivat auttaneet vastustajaa?» hän sanoi. Ei Björnholt myöskään saanut mitään työväen liikkeestä. Muutamia päiviä mellakan jälkeen tulivat johtajat Holtin luo pyytämään anteeksi ja tarjoutumaan korvaamaan hänelle tullutta vahinkoa.
Hamre puhui lähetyksestä. Hän kuvaili hehkuvilla väreillä niitä vaaroja, joihin nämä rohkeat uskon miehet antautuvat, kaikkia niitä puutteita, joita he saivat nähdä, ja hän nosti korkealle lasinsa täynnä helmeilevää sampanjaa heidän kunniakseen. Strand kiitti liikutettuna ja puhui lähes puoli tuntia itsestään. Onnea ja menestystä! Björnholt oli taas poikkeuksena.
»Mutta, rakas virkaveli,» toinen alkoi, ja kohta olivat molemmat hengelliset herrat kiintyneet syvämieliseen keskusteluun valtion suhteesta kirkkoon. Björnholt meni muitta mutkitta tiehensä hänen piti vielä poiketa pariin kymmeneen paikkaan kertomaan Holtista ja kokoamaan uutisia.
Minä olen tavannut tohtori Holtia.» Fonn muuttui kahdeksi teräväksi, kuuntelevaksi korvaksi; Kornelia lähestyi portaita. »Jo Gil kertoi,» Björnholt jatkoi, »että se nuori mies höyrylaivalla oli osoittanut suosivansa järkeviä mielipiteitä. Mutta Gil, niinkuin te tiedätte, ei ole mikään erikoisen terävä mies. Nyt olen minä tavannut häntä itseään. Hän pilkkasi kaikkea ja näyttää kauhean veltolta.
Mutta jos he tahtovat saada sen heittiön politiikkiin, silloin minä, Jumala paratkoon, näytän hampaita, niin totta kuin minä olen Kristoffer Björnholt!» Yliopettaja oli tyydytetty. Hän oli keventänyt sydäntään. Hän tyhjensi kahvikuppinsa ja vaipui raskaasti takaisin tuoliinsa. Hänen piippunsa sammui ja putoisi lattialle.
Se oli hoikka mies, rinta sisään painunut ja kasvojen väri harmaa. Björnholt istuutui sisääntultuaan, toinen jäi seisomaan. »Niin vain! Teistähän on nyt tullut hurjastelija?» Toinen koetti hymyillä; mutta hänen silmänsä ja hänen ryhtinsä osoittivat pelkoa.
Ja sitten kaikki häntä pelkäävät, kaikki paitse Aage Storm.» »Vain on sinun ystäväsi ?» »Hän on ainakin kerran julkisessa kokouksessa sanonut hänelle totuuden vasten silmiä: 'Te olette synnyltänne pyöveli, herra Björnholt, pyöveli suoraan sanoen'.» »Hitto vieköön, hänen kanssaan ei ole leikkiminen, sinun ritarisi, herra Aagen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät