Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Bertelsköld joutui tästä onnettomuudesta aivan raivoihinsa. Muistettava on, että hänellä oli jättiläisen voimat ja että hän sen lisäksi vielä oli aikansa rohkeimpia ratsastajia, lapsuudesta pitäen ikäänkuin kasvanut kiinni hevosen selkään.
Paul Bertelsköld oli nyt tuommoisella jäällä, ja ne selittämättömät viittaukset, ne salaperäiset varoitukset, joita hän oli kylässä saanut, olivat hänen alakuloiseen mieleensä tehneet syvemmän vaikutuksen kuin mitä hän itsekään tahtoi myöntää.
Hänen poikansa Kaarle Viktor Bertelsköld ei ollut ainoastaan liittänyt maatilaan kaikkea, mitä siihen ennen oli kuulunut, vaan myöskin rakennuttanut vähän matkaa entisestä vaatimattomasta yksikerroksisesta rakennuksesta kolmikerroksisen komean linnan, jota laaja ja kallis puutarha ja puisto ympäröi.
Mutta jos teidän majesteettinne tahtoo vain jonkin aikaa pitää tätä maata voittonsa panttina, silloin lähettäkää sinne Bertelsköld kenraalin valtakirja taskussaan, ja ummessa silmin hän on valloittava maan. Tällä miehellä on merkillinen taito saada toisia lankeamaan samalla, kuin hän itse nousee. Onni vaatii aina korvausta.
Minä olen ottanut sen vastaan toivottomana rauniona; minä annan sen takaisin valtakuntana, jolla on elinvoimaa ja jolla on tulevaisuutta. Hyvät herrat, mitä aiotte tästä lapsestani tehdä mitä aiotte tehdä siitä valtakunnasta, jonka teille jätän? Bertelsköld ei vastannut. Tällä kertaa oli hänen latinansa lopussa.
Presidentti, kreivi Torsten Bertelsköld istui eräänä aamuna huhtikuun alkupuolella v. 1722 kauniissa työhuoneessaan Tukholmassa, huolettomasti kuunnellen anomuksia ja muita asioita, joista hänen sihteerinsä saapuneiden kirjeiden mukaan lyhyesti esitti pääkohdat.
Tämän kertomuksen ajalta oli vielä puoli vuosisataa tuohon merkilliseen vuoteen 1789. Kummako siis, jos vielä vuonna 1739, jolloin ylimystö hallitsi Ruotsia vapauden nimessä, ylhäinen nainen, sellainen kuin kreivitär Bertelsköld, luuli tekevänsä hyvän työn, kun toimitti panetellun ja herjatun porvaristytön sopiviin naimisiin.
Kreivi Bertelsköld oli vain ohimennen ehtinyt luoda silmäyksen Korsholmaan, jossa hänen äitinsä oli istunut vankina. Tämä huone, jossa hän nyt lepäsi ja joka hänen isänsä kertomusten mukaan varmaankin oli ollut hänen iso-äitinsä huone, sai hänen mielikuvituksensa vilkkaampaan liikkeeseen. Sen muistoihin yhdistyivät kaikki tarut noista kahdesta vihamielisestä vallasta, jotka taistelivat hänen sukunsa onnenkohtaloista. Hän, joka muinoin asui tuossa viereisessä huoneessa, oli Bertelsköldien nimeä vastaan sinkauttanut äidinisän kirouksen suvusta sukuun. Se taas, joka muinoin tässä kamarissa asui, oli sitä vastaan suojelevaksi kilveksi asettanut äidin siunauksen. Ja hämärästi kutoutui näihin öisiin unelmiin tuo salaperäinen, kummallinen tarina kuninkaan sormuksesta. Kreivistä näytti siltä kuin olisi häntä kohden yön pimeydessä ojentunut musta käsi, joka tarjosi hänelle kadonnutta kuninkaan sormusta. Ahnaasti tarttui hän aarteeseen, mutta silloin kuului yön hiljaisuudessa hänen isoäitinsä surullinen, varoittava ääni: "
Suokaa anteeksi, sanoi hän, joko kaikki on päättynyt, kun herra kapteeni tulee yksin takaisin? Kreivi Bertelsköld ja parooni Sprengtporten palasivat kaupunkiin jo noin tunti sitten. Vahingoittumattomina? Vastatkaa minulle suoraan, minä olen selvillä kaikesta ja jos en olisikaan, ei kapteenin onnistuisi johtaa minua harhaan.
Sitten täytyy teidän neuvoa minut jonkun toisen luokse, sanoi Bertelsköld. Ette suinkaan saata antaa minun palata takaisin tältä pitkältä, vaaralliselta matkalta asiaani toimittamatta. Larsson ei virkkanut mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät