Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Varokaa itseänne, Bertelsköld ... tietäkää, että minä olen Ruotsin kuningatar ... oo, minä vihaan teitä! Te olette inhoittava ... te luulette, että minä rakastan teitä? Näettekö mestauslavan tuolla Brunkebergin torilla ... teidän mestauslavanne ... ja minun ... ja koko Ruotsin mestauslava! Oo, ... verenne on vuotava ... verenne on vuotava ... paljon! ja minun vereni vuotaa teidän kanssanne ... sillä te tiedätte, että minä rakastan...
Teidän majesteettinne on noita tähtien suosituita. Vaikka tähti hetkeksi pimenisikin, loistaa se kuitenkin kohta taas kahta kirkkaampana. Tuo Bertelsköld, jatkoi kuningas, kuulematta kuurinmaalaisen puhetta, hän kehuu onnestaan ja sitä minä en enää voi sietää. Mikä oikeuttaa hänet noin puhumaan? Todellakin, virkkoi Schlippenbach, kreivi Bertelsköld on omituinen mies.
Saadaanpa nähdä, että se sormus vielä turmelee koko Bertelsköldin suvun. Miksi ei se kelpo Kreeta nakannut sormusta mereen niinkuin aikoi! Se olisi ollut järkevästi ja oikein tehty, mutta sen sijaan hän antoi houkutella itsensä ja antoi noitakalun kreiville. Uskokaa minua, kyllä Torsten Bertelsköld kerran vielä häntä siitä soimaa.
Mutta pöydässä kehui Janssen suurta onneaan tässä maailmassa, kuinka ei kukaan voinut häntä vastustaa, kun hänellä muka oli taikakalu, joka teki hänet voittamattomaksi. Ja sitten otti hän esiin sormuksen, jota näytti meille. Sormuksen! Sormuksen! toisteli Bertelsköld. Tiedättehän, ettei isän kanssa ole leikkimistä, jos hän kuulee Jumalan sanaa ylenkatsottavan ja Hänen kunniaansa loukattavan.
Ja samoin yhä edelleen, lehti lehdeltä, vuosi vuodelta, voitto voitolta, aina onnettomaan vuoteen 1709 asti. Mutta siihen loppuivat muistiinpanot, ja 10 tahi 15 lehteä oli vielä kirjoittamatta. Ei minulla ole voittoja enää! huudahti Kustaa Bertelsköld puoleksi leikillään, puoleksi surumielin, katsellessaan tyhjiä lehtiä vuoden 1709 jälkeen.
Kun kreivi Bertelsköld ei näyttänyt olevan halukas antamaan tarkempia selityksiä siitä, miten hänen oli onnistunut toistaiseksi säilyttää Mainiemi omanaan, ei hienotunteinen kreivitärkään sen enempää kysynyt, hän uskalsi vain arasti kosketella eilispäivän juhlapitoja. Ei hän sanonut voivansa käsittää, että niillä ja reduktsionikysymyksillä oli jotakin yhteyttä.
Bertelsköld vastasi unkarilaisten tavallisella sotahuudolla, eikä kestänyt kauan, ennenkuin hänen uskollinen palvelijansa astui esille aivan toiselta suunnalta kuin minne oli lähtenyt. Istvan kertoi nyt kerrottavansa.
Sillä nuori nainen kuiskasi tuskin kuuluvasti: Se on hän se on Bernhard Bernhard Bertelsköld! Ja hän ei nähnyt minua! Ei minua tuntenut! Mutta Bertelsköld jatkoi matkaansa muiden kanssa pappilaan, jossa oli laitettu ateria kuninkaalle ja niille muille kaikkein ylhäisimmille, jotka mahtuivat siellä asumaan sill'aikaa, kun toiset hajaantuivat ennakolta määrättyihin asuntoihinsa.
Toista silloin, kun kreivitär Ebba Liewen, syntyjään Bertelsköld, kävi täällä veljensä vaimoa ja rakastettua nuoruudenystäväänsä tervehtimässä; toista silloin, kun ainoa poika Kaarle Viktor sai lomaa käydäkseen äitinsä luona. Nämä vierailut olivat tulleet Falkbyn muuten yksitoikkoisen ja yksinäisen elämän valokohdiksi; ja ne olivat talon almanakan merkkipäiviä, joiden mukaan aikaa laskettiin.
Ei, ei, vastasi Bertelsköld kiihkeästi minulla ei ole sitä enää, olen sen kadottanut ja onneni on kadonnut sen mukana.
Päivän Sana
Muut Etsivät