Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Hän katsoi missä Wojtek oli. Mitä sinä oikeastaan olet kertonut? Nämähän ovat oikeita raukkoja! Minä voisin tarttua tuollaisen kynkkäluuhun ja lyödä hänellä kaikki muut kumoon. Ne ovat kai aika lailla väsyneitä vastaa Wojtek, hänkin osaksi pettyneenä. Mitä kieltä he puhuvat? Ei ainakaan puolan kieltä. Rauhoittuneena tässä suhteessa, jatkoi Bartek kulkuansa pitkin vaunuja.
Sotamiehet alkoivat viheltää sitä rohkeammin kuin alaupseeri oli nukahtanut piippu suussa, asetettuaan säkin pää-alusekseen. Wojtek Gwizdala, talonpoika Pognembinistä, oli asettunut Bartekin viereen ja nyhjäsi häntä kyynäspäällään. Bartek, kuuletko vielä? Bartek käänsi kasvonsa ja tutkivat, tuijottavat silmänsä häneen.
Kuin rykmentti taas oli mäen juurella, osotti majuri häntä everstille ja eversti itse Steinmetzille. Tämä katsoi lippuihin, käski kokoamaan ne ja alkoi tarkastella Bartekia. Bartek seisoo suorana kuin kynttilä, tekee kunniaa kiväärillä, samalla kuin vanha kenraali katselee häntä ja nyökkää suostumukseksi päätään. Lopuksi käy hän keskustelemaan everstin kanssa.
Ja upseeri kirjoitti hänen nimekseen "Ihminen". Bartek oli kotosin Pognembinin kylästä. Paitsi maapalstaansa, tölliään ja paria lehmää, oli hänellä kimo hevonen ja vaimonsa Magda.
Minä olen puhunut Steinmetzin kanssa ja minä olen puhunut Podbielskin kanssa. Olutta tänne! Syntyi vähitellen täydellinen juominki. Bartek alkoi laulaa: "Trinkt, trinkt, trinkt! Wenn in meiner Tasche Noch ein Thaler klingt." Juo, juo, juo! Koska markka lakkaristain
Mitä kansaa oikeastaan ne ovat, nuo ranskalaiset? Nyt huomasi Wojtek viisautensa yht'äkkiä joutuvan kokonaan ymmälle. Hän tiesi että ranskalaiset niin, ranskalaisia ne nyt vaan olivat, ja vanhemmilta ihmisiltä oli hän heistä kuullut jotakin sellaista että heidän oli tapa tappaa kaikki ihmiset. Bartek uudisti kysymyksensä. Mitä kansaa ne ovat? Hitto sen tietäköön! Kolme kansaa Wojtek tunsi.
Kaikki katselivat nyt ihmetellen tuota rotevaa miestä, hänen ihmeellisiä vaaleankeltaisia viiksiään ja tuijottavia silmiään. "Ach Sie verfluchter Polake!" sanoi majuri itse hänelle ja nipisti häntä leikillisesti korvasta, samalla kuin Bartek pelkästä ilosta irvistäen nauroi leveän, tyytyväisen naurun. Oh, hiiden puolalainen!
Bartek ei tietänyt mitään siitä myrskystä, joka häntä uhkasi. Hän oli aivan levollinen, varmana siitä, että hän pääsisi vapaaksi edesvastauksesta. Olihan Boege lyönyt hänen poikaansa ja ensimmäisenä hyökännyt hänen kimppuunsa. Sitten oli ahdistettu häntä takaapäin. Täytyihän hänen puolustaa itseään. Ja sitten he olivat heittäneet häntä kivellä otsaan. Kenen päälle he olivat oikeastaan hyökänneet?
Iltasella, kuin molemmat istuivat leirillä ja Bartekin jalo naama oli yhtä täynnä makkaroita kuin makkara herneitä, ryhtyi Wojtek puhumaan hyvin vakavalla äänellä: Kuules, Bartek, olet sentään pässinpää, oikea pässinpää! Miten niin? mutisi Bartek. Mitä sinä oikeastaan kerroit kenraalille, että ranskalaiset ovat saksalaisia? Mutta, sinähän itse olet sanonut niin.
Mutta mikään ei auttanut, sallima niin vaati, ja hänen täytyi pois. Bartek syleili vaimoaan ja kaksivuotiasta Franekiansa, sylkäsi, teki ristinmerkin ja läksi töllistä. Magda hänen jälessään. Ei heidän hyvästijättönsä ollut mikään erinomaisen liikuttava. Hän ja poika nyyhkyttivät, mutta Bartek puheli koko ajan: "No, no, ole nyt levollinen!" Niin tulivat he tielle.
Päivän Sana
Muut Etsivät