United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut vankeuttaan paarma Tuoss' yrmii ääneen, Sen vaisto näkyy vallan Jo metsään jääneen. Päin toista akkunasta Käy hurjan tavoin, Ei huomaa vanki, että On toinen avoin. Mut muita rohkeammin Nyt sisään vainen Saa huimapäinen leyhkä Ja huumaavainen. Kautt' uudinten ja verhoin Ja pitsienki Yli kahden otsan leijuin Käy tuulenhenki.
Ei ollut silloin kysymyksessä isoäidin avoin syli, jonne juostiin rakkaasti syleiltäväksi. Beata Helena von Morian syntyi vuonna 1754 ja oli hän laamanni Johan Kristoffer von Morian'in, Sarvilahden ja Mälkilän herran ja hänen ensimäisen puolisonsa, vapaaherratar Hedvig Helena Creutzin tytär.
Nämä pylväät ovat ylhäältä yhdistetyt toisiinsa vahvoilla rautatangoilla, jotka ovat varustetut samoin rautaisilla renkailla ja koukuilla. Muurin yhdellä puolen on suuri, avoin portti, jonne nyt on asetettu osasto kaupungin vartioita. Sisäpuolella kohosi korkealle muurin yli portaat.
Kolme päivää takaperin oli hän meidän parissamme neuvon-antajana, opettajana, Jumalan sanansaattajana, vaan nyt tuo sydän, joka oli niin avoin, niin hellä ottamaan osaa suruihin ja niin voimakas kantamaan kokonaisen kansan taakkaa, on tauonnut sykkimästä. Eilen huomattiin, että hän oli heikko ja kipeä.
Katsohan, minä muistan vielä kaikki niin kuin eilisen päivän; tuolla, missä nuo kukkaset kasvavat, siinä oli minun äitini vuode, siinä kuoli hän, tässä uunissa oli avoin liesi, jossa minä usein leikin tikuilla ja puiden kuorilla; tuolla oli sir Ellisillä oma kammionsa ja sen seinällä riippui Kaarlo ensimäisen muotokuva... Katsohan, silloin olin minä pieni, mutta minä muistan kuitenkin kaikki."
Tomin tuuheitten silmäkarvojen alta iski pikainen välähdys osoittaen, että hän ymmärsi minut, ja hän sanoi: "Muistatko, orpana Kitty, kuinka sinä kerta sanoit minulle, että kääntymys ei ole mikään suljettu portti Jumalan ja meidän välillämme, vaan avoin ovi, jonka kautta meidän täytyy käydä? Oli kauan, ennenkuin opin tuota ymmärtämään, mutta nyt minä luulen ruvenneeni sitä käsittämään."
Mutta kun Heikki päästäkseen varmuuteen koetti saada vieläkin selvempää osoitusta, kohtasi hän Fannyn puolelta melkein loukkaavaa kylmyyttä. Kesän tultua Heikki pyydettiin kotiopettajaksi heidän luokseen maalle perheen nuorimpia lapsia avustamaan. Ja siellä maalla oli Fanny hyvin altis ystävyyteen. Häntä ei olisi voinut tuntea samaksi ihmiseksi. Hän oli melkein rajattoman avoin ja luottavainen.
Mutta sitte hänen silmiinsä kohosi kuin avoin, vuosikausia odottanut kysymys. »No, poikani...?» sanoi hän miltei kuiskaten. Mutta poika ei voinut mitään vastata. »Katsotko minua silmiin, Olavi?» pyysi vanha. Ja se, joka vuoteen vieressä istui, nosti suuret, tummat silmänsä, joissa kuvastui väsymys ja jähmettynyt tuska nosti, mutta laski ne taasen pian. Hymy katosi vanhan kasvoilta.
Ja jännitys kasvoi päivä päivältä, hänen sielunsa oli kuin avoin haava, joka taholta alttiina kavalille hyökkäyksille. Sitten tuli jälleen nimetön kirje, jossa oli samanlainen, yhtä lyhyt ja yhtä ilkeä sisällys kuin edellisessäkin ja nyt oli isku vielä ankarampi kuin edellisellä kerralla.
Tien toisella sivulla oli avoin paikka, jota Pompeijin nykyisiä asujamia vanhempi sukupolvi käytti hautuumaanaan ja joka nyt on muutettu Ustrinumiksi eli kuolleitten polttopaikaksi. Sen yläpuolella kohosivat erään iloisen, miltei puitten peittämän huvilan ulokkeet. Hautamuistomerkit itse hienoine ja taiteellisine muotoineen ja kukka- ja lehväkoristeineen eivät vaikuttaneet läheskään surullisilta.