Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
He kaiketi tunsiwat tykönänsä erinomaista iloa ja autuutta; niin kai, sillä olihan tarkoitus täydellisesti woitettu. Ilta oli siksi jo kulunut, että oltiin aikeissa ruweta laittamaan illallista wieraille. Tätä heti toimeen panemasta esti towin aikaa se seikka, kun nuorten ilo oli juuri korkeimmillaan.
Niitä saaria muodostaessaan ja niihin istuttaessaan kummallisia kukkia ja koreita hedelmäpuita, oli Petrea sydämmessään ensikertaa aavistanut autuutta. Petrean ulkomuodon voi sanoa kuvastavan hänen sielunsa tilaa, sillä se oli sangen vaihteleva. Oli silläkin «puuskansa», täälläkin välistä valonvälkähdys tunkeutui kaaoksen lävitse.
Variksia ja harakoita lenteli toki vielä varsinkin viljakekojen ympärillä. Mutta povessani oli silloinkin kesä. Onneni kirkastui kirkastumistansa, sillä joka päivä vei minut yhä lähemmäksi sitä onnen hetkeä jolloin taas saan nähdä Petterin ja juoda sieluni täyteen autuutta hänen huuliltansa ja hänen leveästä, koruttomasta hymystänsä.
Nyt olet sinä tullut ja koko sydämestäni rakastan sinua ja yhdyn kanssasi jakamaan kaikki mitä vielä elämässä vastaan tuleekin", sanoi Maija innokkaasti. Voi sitä elämän autuutta, mitä he nyt sydämessään tunsivat!
Nyt perästäpäin muistan sen. Minä hymyilin ja sanoin: 'Siellä minä olin ylen autuas, täällä olen vain autuas, Ja kuinka toteen se kävikään, sillä autuutta kai on se, että saa osakseen ymmärtämystä siltä, joka on vanginnut koko ihmisen sielun.»
»Salo tumma on, salo sankka on, sen peitossa paikka on tuntematon, sinut vanhalle aarnihaudalle vien. Me löydämme aarteen, min kätkee rinne, me lähdemme kauas, me jäämme sinne, sa ijäti kaksin vain kera mun, ma ijäti kaksin vain kera sun! Et naista sa viel' ole syleillyt, naislemmen et autuutta ymmärtänyt, ma teen sinut riemusta rikkaammaksi kuin koskaan ollut on ihmistä kaksi!»
Kaikkialla piti olla iloa ja elämää. Ja taas tuli tuollainen äänetön ja yksinäinen hetki, ja minä join autuutta jälleen! Kuinka kauan mahtaneekaan jatkua näin?» »Kello oli 3 aamulla, kun herrat hyvästelivät ja lähtivät. Me naiset jäimme kabinettiin joululahjojamme ompelemaan.
Ja Paul kiitti sitä kuulaa, joka oli kulkenut niin liki hänen sydäntään ainoastaan valmistaakseen sille näin suuren ilon; jopa hän tunsi kiitollisuutta kovaa veljeäänkin kohtaan, sillä ilman hänen lemmetöntä käytöstään hän ei olisi päässyt nauttimaan sitä autuutta, jonka äidin tapaaminen hänelle nyt tuotti.
Jolla on rahaa, sillä on kaikki; sillä kaikki on hänellä tarjona, kaikki taipuu tuon ihmeen viehättävän, keltaisen metallin alamaisiksi. Rahalla saa vaikka mitä." "Saako rauhaakin?" kysyi Georg. "Saako autuuttakin, todellista autuutta, joka on siveellisen ja jumalisen elämän kalliin kukka?"
Tuolla pienessä vuorihuoneessa, jossa oli pimeä, vilahtaa nyt valkea, ja valo ja ilo koittaa ihmisten sydämmissä; he ovat ison aikaa olleet alakuloisia, mutta nyt ilo puhuu ilmiin. Ei ole maan päällä suurempaa autuutta, kuin hyväntekeväisyys.
Päivän Sana
Muut Etsivät