Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Noin kuopataan runoniekka vain. Minä onnea maljan täyden sain! Minä autuutta sain meren päilyvän, ja sen pohjaa, äärtä ei näy: salalähteet tuhannen elämän minä syömessäni säilytän. Mit' on murheen myrkky ja haavoitus? Viri pinnalla tyynen veen. Mull' on aika ja rauha ja unhoitus, mull' on ikuisen kevään lupaus. Ja ylenpalttinen autuus vain pois ihmisten luota mun vei.
On valheesi kaunis ja hienoinen niin, Se on helmi, mi porsaille heitettiin, On valheesi värjyvä sykähdys, On valheesi vienoisin nyyhkytys, On valheesi sydämes hiljaisin Oi, Se on valhe, mi autuutta antaa voi, On valheesi kaunihin totuutes, Pyhä siunaus pyhälle valheelles! Merimiessääntö.
Sillä olivathan he oikeastaan elämän mustalaisia kumpikin ja olihan heillä jo syntymästä kyllin seikkailijaverta suonissaan! Ei heidän sopinut kuulua yhteiskuntaan ja olla sen lakien ynnä ennakkoluulojen alaisia. Hehän olivat pakanoita, hehän elivät vain kerran! Ei heitä varten ollut Kristus syntynyt. Ei heillä ollut mitään ikuista kadotusta tai autuutta odotettavanaan.
Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu ja vaarat kaukoa vastailee niin juhlallista, niin murheellista nyt virttä saattojoukkue veisailee, ja äiti kuollehen vainaan kääntyvi puolehen taivaan ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.
Ripeyttä ei ollut noissa kasvoissa, jotka osoittivat hellyyttä ja autuutta. Kentiesi oli hän korkeimmin kuin kukaan muu rakastanut tätä miestä, jolle hän oli lahjoittanut sydämensä ja sokeasti seurannut häntä elämän tiellä.
Eikä hänen tule tehdä tätä ansaitakseen töillään autuutta, vaan hänen tulee todistaa koko maailmalle, että joka todella rakastaa Kristusta ja uskoo häneen, hänen tulee myös tämän uskon ja rakkauden pakottamana elää ja vaeltaa Kristuksen seuraajana. Tämän suuntainen oli saarna.
»Jo tullos ulos Latsarus!» Tää huudahdus, Mestarin sulosuusta Hämmästyksellä kuullahan Ja kuollut nähdään liikkuvan! Latsarus nousi ylös. Oi, hurmaavaista iloa, Ja autuutta Marian sydämessä! Ja Martha itkee ilosta, Ja häpeästä, surusta Sydämen kovuuttansa. On nähty Herran kunnia. Ja Jumala On Pojan kirkastanut. Ken uskovi, saa katsella Nyt avoimilla kasvoilla Jumalan kirkkautta.
Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu Ja vaarat kaukoa vastailee Niin juhlallista, Niin murheellista Nyt virttä saattojoukkue veisailee, Ja äiti kuollehen vainaan Kääntyvi puolehen taivaan Ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.
Teki sen pukua muuttaessaan, keskellä avattuja matkakirstuja ja huiskin haiskin heiteltyjä vaatekappaleita, jotka vaikuttivat hävityksen kauhistukselta. Vielä viimeisen kerran piteli Johannes tuota valkeaa, väreilevää autuutta käsissään.
Lapsuutensa aikana oli Birgitta myötäänsä tilaisuudessa näkemään vanhempiensa hurskautta, kuinka he paastosivat, ruoskivat ruumistansa ja kurittivat lihaansa, antoivat runsaita lahjoja hengellisiin laitoksiin, rakennuttivat kirkkoja ja luostareita, sillä tavalla saavuttaakseen autuutta, niinkuin sen ajan hurskaat luulivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät