Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kumpikin heistä nautti sydämessään sitä elämän autuutta, jota nykyinen aika oli heille niin runsaasti lahjoittanut. Heidän sydämensä tuntuivat nyt niin keveöiltä, sillä murhetta oli heilläkin ollut, jos kohtakaan heidän murheensa ei ollut samankaltaista kuin Martin murhe. Kaukaan aikaan ei puhunut kumpikaan mitään; näyttipä siltä kuin he olisivat tahtoneet oikeen hekumoida saatua rauhaansa.
Niin kurja kuin on paatumus tunnossa tuomiolla, niin wäärä ombi waatimus autuutta ansiolla. Näemme jo tuostakin, samoin kuin esim. »Wirrestä Tuomarille», jos lukija ottaa vaivakseen lukea sen Jak.
Roosa kumarsi päätään syvään ja sanoi alaskäännetyin silmin: "te olette sangen hyvä, herra kreivi". Sitten läksi hän, vielä kerran hetkisen puserrettuaan Roosan kättä ja kiitollisella kumarruksella vastattuaan isän pyyntöön, että hän hyvin kohta uudistaisi käyntinsä Weissenbachissa. Hän nousi satulaan ja ratsasti lämpimään kuutamayöhön, rinta täynnä autuutta, joka teki hänet mykäksi.
Hämärän tultua meni Matti kotiinsa ja hän tunsi nyt sydämessään semmoista iloa ja autuutta kuin olisi ollut taivaassa. Rakastavaiset tekivät semmoisen liiton keskenänsä, että he pitävät sydämensä asiat niin salassa ett'ei niitä kukaan saa tietää.
Siitä seuraa selvästi, että sotamiehen virka on Jumalalle erittäin otollinen, koska kuitenkin voimme toivoa autuutta, vaikka joka päivä teemme tuommoisia hirmutöitä. Mutta muista sentään, Ranald, ettei kuolemankieliin joutuneen soturin tapana, ei minkään eurooppalaisen valtakunnan palveluksessa, ole kerskata semmoisista teoistaan taikka kehoittaa muita samallaisiin.
Nyt on ikäwöity, kaiwattu, odotettu tullut, ja auki on sydämeni sija wielä hänelle, hänelle yksin, eikä kenellekään muulle. Sitä autuutta ei woi yksikään kuolewainen kuwailla, jonka nyt tunsin sielussani. Päätimme ensi pyhänä laittaa kuulutuksille, sillä asia ei tuntunut sietäwän wiiwytystä.
Oi valoa: Nyt taivas aukeneepi, Vuodattain maahan autuutta, Mi sielut juotteleepi Elämän veden virroilla, Jumalan istuimelta Kuin kristalli mi kirkasna Kuohuu ja Karitsalta, Elämän valon lähteeltä, Syntisten sydämihin Hää-ilon ijankaikkisen, Henkensä sinettihin Kätketyn, heihin lukiten, Jumalan lapsen toivon, Niihin, jotk' osti verellään, Puhdisti Jumalalle.
Täydellistä onnen autuutta ei saakaan toivoa täällä maan päällä, se saattaisi meidät unhottamaan että olemme ihmisiä, ja minä onnellinen, miksi vaikeroitsisin sitä että osa onnestani otettiin pois, kun olin äärettömän rikas.
Anteeksi antaminen on taas eri asia, joka riippuu Jumalan omasta ratkaisusta ja Hänen täydellisten ominaisuuksiensa: vanhurskauden ja armahtavaisuuden, suhteista rikokseen. Lopuksi hän lisää: »meidän on siis uudestaan kääntyminen puhtaaseen hyveprinsiippiin, joka hyve säteilee valoa, lämpöä ja autuutta.»
Että te juuri senvuoksi sitä paremmin voitte muuttaa luokseni. Sillä minäkin rakastan teitä. Heidän sanansa hukkuivat suudelmiin. Mutta sitten painoi Johannes päänsä hänen helmaansa ja purskahti ääneen itkemään. Rouva Rabbing antoi hänen itkeä valloiltaan. Mutta sitten hän kohotti hänen päänsä ylös ja kysyi vienosti: Sinä itket? Miksi? Siksi että minä en ansaitse tätä autuutta, nyyhki Johannes.
Päivän Sana
Muut Etsivät