Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Pojat vaikenivat ja kävivät vakaviksi, niin että Aukusti sai muutamin sanoin selittää, että kirja kertoo merimiehestä, joka haaksirikkoutuneesta laivasta oli yksin pelastunut autioon saareen, ja että siinä on oikein kuvatkin. Pojat ihmettelivät itsekseen. Roopin poika Kruusoe! He vasta aapista! Ja Aukusti oli ollut niin jälessä kaikista heistä ja nyt oli niin paljon edellä.
Sellaisen konstin hän tiesi, että saa neulan, silmineulan pysymään veden päällä kuin puutikun. »En välitä», sanoi Aukusti halveksivasti, veti aapisen taskustaan ja jatkoi: »Neuvo, millä konstilla olet oppinut lukemaan.» Santeri ällistyi: »Millä konstilla lukemaan?» Nyt pannukakku jäi saamatta! Sillä eihän hän tiennyt mitään konstia olevan lukemiseen oppimisessa.
Hän oli merimies, ja nyt viimeisellä matkallaan ollut hyvien ansioitten takia monta monituista vuotta. Starkin lähtiessä Aukusti oli ollut pieni paitaressu. Ja tämä paitaressu oli isän silmäterä, josta isä joka kirjeessään oli puhunut käskien äidin hyvin hoitaa ja kasvattaa. Muuten Aukusti olisi ollutkin hyvä poika, aivan moitteeton, mutta tuo kirjalle oppiminen!
Erityistä huomiota ansaitsevat Thiodolf Rein, joka on pannut alkuun varsinaisen filosofisen kirjallisuuden Suomen kielellä, Eemil Nestor Setälä, etevä suomen ja suomensukuisten kielten tutkija, sekä Aukusti Juhana Mela, joka teoksillaan suuresti on edistänyt eläin- ja kasviopillisen kirjallisuuden kehitystä.
"Mutta onhan tässä todellinen vanhanaikainen kappale", huudahti hän äkkiä, huomattuaan kellon uunin päällä, "onhan tämä todellinen, tai kaikki olisi petosta; eikö niin, kreivi Lengsfeld?" Kreivi kiiruhti vakuuttamaan, että herra von Weissenbach oli osoittanut tuntijataitonsa, ja että kello oli perintö eräältä, Aukusti Väkevän hovissa eläneeltä sukulaiselta.
Siinä taisteltiin ankarasti 2 p. syysk. 1808. Illalla vetäytyi suomalainen sotajoukko Klingsporin käskystä pois meren rannikolle päin ennen taistelun päättymistä ja tärkeä tienristeys joutui Venäläisille. Sandels, Juhana Aukusti, synt.
Jokainen mielessään häpesi, että oli jättänyt hylyksi Santerilta ostamansa lukupuikon ja ostanut tuolta toiselta. Tunsi tehneensä tuhmuuden, melkeinpä synnin, jonka vuoksi ei ollutkaan edistynyt luvussaan niinkuin Aukusti. Se oli jonkunmoisena lohdutuksena, että ei ollut tahallaan tuota syntiä tehnyt, vaan tietämättään.
Hän pukeutui ja lähti kirkkoon sanoen mennessään Aukustille lempeästi: »Syö nyt, raukkani.» Aukusti jäi istumaan ajatuksiinsa. Pitkän ajan kuluttua hän vei käden niskaansa ja tuumi ääneen: »Isä?» Hän ei paljon isää muistanut. Isä tuntui vain kauhealta jättiläiseltä, joka voi ottaa häntä hyppysillä niskatukasta ja riiputtaa ilmassa niinkuin pojat kärpästä siivestä.
Heidän koti=elämänsä onnellisuutta enensi kuitenkin kaikkein suurimmassa määrässä se iloinen asia, että hedelmänä heidän awioliitostansa makasi kehdossa pieni, terwe ja kaunis poika, joka nimeksensä oli saanut äitinsä isän nimen Aukusti, muistoksi onnensa tuojille, jommoisina he nyt appi=wanhuksia kunnioittiwat.
Hän veti polvensa koukkuun, Juhanin raskas ruumis kohosi hänen päältään sitten hän potkaisi molemmin jaloin rinnan alle niin, että mielipuoli suistui ulvahtaen selälleen. Kulo oli saartanut heidät. Antti näki jo tulta Juhanin hiuksissa ja tunsi oman takkinsa palavan. Silloin hän kuuli huutoja vierestään, ja läähättäen ilmestyivät Hanna ja Aukusti savun seasta. "Pois... pois tästä!
Päivän Sana
Muut Etsivät