United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on kysymyksessä, sanoi hän itsekseen puristaen kätensä nyrkkiin, hän tai Rooma, siis hän! Ja levollisena hän katsoi, kuinka tyttö joi hiukan punastuen pienen kulauksen pikarista, jonka kuningas sitten tyhjensi pitkin siemauksin pohjaan saakka. Atalarik vavahti huomattavasti laskiessaan pikarin takaisin marmoripöydälle.
"Tiedätkö sinä", sanoi Atalarik katsomatta häneen ja ikäänkuin jatkaen omaa ajatuksenjuoksuaan, "tiedätkö, miksi perhonen lentää kirkkaaseen liekkiin? Uudestaan, yhä uudestaan. Se ei ota oppiakseen kivuista. Se lentää liekkiin, kunnes kaunis, houkutteleva vihollinen on sen kokonaan tuhonnut. Minkä vuoksi? Suloisesta mielettömyydestä!
"Barbaari murhaaja", huusi hän, työnsi Atalarikin käden pois, hypähti pystyyn ja juoksi kuin pelästynyt kauris tiehensä. Atalarik ei seurannut häntä. "Barbaari murhaaja", huokasi hän surullisesti itsekseen ja kätki polttavan otsansa käsiinsä.
Kun minä kerran toisensa perästä olin koettanut taivuttaa häntä, hyppäsi hän vihoissaan pystyyn ja vannoi kruununsa kautta, että se, joka vielä kerran uskaltaisi rukoilla armoa pettureille, heitettäisiin syvimpään vankilakomeroon. Silloin vaikenimme me kaikki. "Paitsi yhtä. Vain Atalarik, lapsi, ei säikähtänyt siitä. Hän itki ja rukoili ja riippui äidinisänsä polvissa kiinni." Camilla vapisi.
Erään villin ruusupensaan kahisevista oksista putoili lehtiä maahan. Hän meni nopeasti pensastoon. Sieltä tuli todellakin häntä vastaan nuori metsästäjä, jolla oli metsästyslaukku ja heittokeihäs. "Minut on keksitty", sanoi tulija matalalla, ujolla äänellä. Mutta Camilla peräytyi huudahtaen pelosta. "Atalarik" sammalsi hän "kuningas!"
Hän oli jo viikkoja ennen kuninkaan kuolemaa ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin ja kaksinverroin huolellisempi hän oli nyt Teoderikin kuoltua. Italialaisten pysyttämiseksi levollisina annettiin heti julistuskirja, jossa Italialle ja maakunnille ilmoitettiin ikäänkuin kaikessa rauhassa jo tapahtuneena asiana, että Atalarik oli noussut valtaistuimelle äitinsä holhoomana.
Hänen käsivarressaan riippui pikemmin tuettuna kuin tukien noin seitsemäntoistavuotias poika tai nuorukainen, Atalarik, hänen poikansa, goottien valtakunnan perillinen. Hän ei ollut äitinsä kaltainen, vaan pikemmin hän oli luonteeltaan samanlainen kuin onneton isänsä Eutarik, jonka kalvava sydänvika vei hautaan miehuuden kukoistuksessa.
Sinne oli paitsi Cethegusta ja hänen seuruettaan kokoontunut suuri ihmisjoukko, joka linnasta tai puutarhasta oli nähnyt pienen venheen vaaran ja nyt riensi tervehtimään pelastettuja. Onnentoivotusten ja ilonhuudahdusten kaikuessa Atalarik nousi portaita ylös. "Katsokaa tänne", hän puhui päästyään temppelin luo, "katsokaa, gootit ja roomalaiset, kuningatartanne, morsiantani.
Silloin säihkyivät Camillan silmät, hän heitti kauniin päänsä kenoon ja kääntyi kiivaasti Cethegukseen päin: "Atalarik ei ole enää mikään poika, ettekä te saa häntä pilkata." Cethegus vaikeni laskien rauhallisesti katseensa maahan. Mutta Rusticiana kysyi hämmästyneenä: "Etkö sinä enää vihaa kuningasta?" "Kuolemaan saakka. Mutta hänet on tuhottava, eikä häntä pilkattava."
Ennemmin kuristan hänet kuoliaaksi omin käsin." Mutta Cethegus tuli miettiväiseksi. Mutta jos tyttö rakastuisi häneen, tuumi hän itsekseen. Atalarik on kaunis, sielukas ja haaveellinen. "Missä on tyttäresi?" kysyi hän ääneen. "Naisten huoneessa. Mutta vaikka minä suostuisinkin, niin hän ei koskaan suostu." "Koettakaamme. Menen hänen luokseen." He menivät taloon.