Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Atalarik piti mieltymystään hyvin tarkoin salassa, mikä oli kaksinverroin ihmeellisempää, kun otetaan huomioon hänen muuten herkkä luonteensa. Sitäpaitsi ei kuningatar, jos tämä rakkaus olisi osoittautunut vakavaksi, olisi ollut tätä liittoa vastaan, koska sillä täydellisesti voitettaisiin Rooman aatelisto ja sovitettaisiin viimeinenkin verityön muisto. Mutta tytössä tapahtui merkillinen muutos.
Tuon esiripun takana kuolee vuosisadan suurin sankari ja te ajattelette vain hänen kuninkaallisen perintönsä jakoa." Hän käänsi heille selkänsä ja meni hitaasti akkunan luo, pani kätensä sisarensa vyötäisille ja silitti hänen kimaltelevaa, kaunista tukkaansa. Kauan Atalarik seisoi siinä sisarensa huomaamatta.
Kerran näin hänet. Teoderikin kuolinpäivänä hän komensi palatsin vartiostoa. Silloin Atalarik sanoi hänen nimensä. En ollut koskaan uskaltanut kysellä hänestä peläten saattavani julkisuuteen pakoni ja salaisuuteni. Hän ei ollut hovissa. Ja kun hän mahdollisesti oli siellä, olin minä jossakin huvilassa." "Siis et tiedä sen enempää hänestä, hänen elämästään, hänen entisyydestään."
Nyt auringonsäteet ehtivät sille kukkulalle, jolla he seisoivat. Vanha temppeli ja pronssiset kuvapatsaat hohtivat aamuauringon valossa. Ja värisevästä kullasta muodostui idästä päin leveä silta meren peilikirkkaaseen pintaan. "Katso, kuinka kaunista", huusi Atalarik hetken lumoissa. "Katso tuota valon ja loiston luomaa siltaa." Camilla katseli merelle samanlaisten tunteiden valtaamana.
Siten ei hän ollut koskaan häneen katsonut. "Kuninkaasiko?" sanoi Atalarik istuutuen hänen viereensä. "Minä pelkään, ettet sinä minua enää siksi sano, kun olet kuullut, mitä kaikkea tänään on tapahtunut." "Minä tiedän kaiken." "Tiedätkö sinä? Niinpä, Camilla, ole oikeudenmukainen.
Nyt Atalarik varmaankin muistelee huvilan ja lähteen kaunistamista. Veri nousi hänen poskilleen ja hän oli ääneti tuskallisena odottaen. Mutta nuorukainen jatkoi levollisesti: "Sinä muistat, kuinka usein me, sinä roomalaisnainen ja minä gootti tällä paikalla kilvan kiittelimme kansojemme mainetta, loistoa ja kuntoa.
Kenties", jatkoi hän hitaammin ja juhlallisesti, "kenties on tämän valtakunnan turmio jo tähdissä määrätty mutta sittenkin, minun, tämän valtakunnan kuninkaan, täytyy elää tai sortua sen kanssa." "Totta puhut, Atalarik, ja kuninkaan tavoin." "Kiitos, Camilla. Kuinka sinä olet tänään oikeudenmukainen tai hyvä.
Se oli nuori kuningas. Tapaaminen oli niin arvaamaton, ettei poislähtemistä voinut ajatellakaan. Neitonen seisoi kuin maahan juurtuneena ylimmällä portaalla. Mutta Atalarik hypähti nopeasti pystyyn ja kääntyi Camillaan päin. Heleä puna valahti hänen marmorinkalpeille poskilleen. Hän tointui kuitenkin ensin ja sanoi: "Suo anteeksi, Camilla.
"Atalarik", huusi Camilla ja heittäytyi horjuen hänen päälleen. Vanha Corbulo juoksi ensimmäiseksi palvelijain joukosta esiin. "Apua", huusi hän, "Camilla kuolee ja kuningaskin". "Vettä, nopeasti vettä", huusi Cethegus.
Usein pieni seurue astui johonkin gondoliin satamassa, jonka hyvin tunnemme, ja Atalarik meloi silloin omin käsin aluksen kappaleen matkaa merelle, johonkin pensaita kasvavista saarista, jotka olivat verraten lähellä lahden suulla. Mutta kotimatkalla nostettiin purppurapurje, ja auringon laskiessa mereltä puhaltava vieno tuuli keinutteli aluksen hiljakseen takaisin satamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät