Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Voimakas aironvetäisy vielä silloin kuului kumea rätinä, alus sai ankaran sysäyksen ja ponnahti taaksepäin. "Taivas", huusi Camilla hypähtäen paikaltaan. Hän kääntyi katsomaan veneen keulaan päin. Sieltä syöksyi häntä vastaan kokonainen vesivuori. "Laiva on ajanut karille me hukumme", sanoi hän kalveten. "Tule tänne minun luokseni, anna minun katsoa", huusi Atalarik juosten keulaan.
Atalarik tunsi hyvin tämän vaarallisen paikan ja oli aina osannut väistää sen, mutta tällä kertaa katsoi hän vain rakastettunsa silmiin. Yhdellä silmäyksellä hän käsitti heidän vaaranalaisen asemansa. Ei ollut mitään pelastumisen mahdollisuutta. Yksi heikosti rakennetun aluksen pohjalaudoista oli kalliota vastaan törmätessään mennyt rikki ja vesi tulvasi aukosta virtana venheeseen.
Sen ohuet huulet jo melkein koskettivat hänen suutaan. Silloin hän tunsi kauhistuneena nuo kalpeat piirteet, nuo tummat silmät. Tämä kuoleman jumala oli Atalarik. Hän hypähti kiljaisten pystyyn. Siro hopealamppu oli aikoja sitten sammunut. Kammion valaisi jo aamusarastus. Punainen valo tunkeutui himmeänä paksun lasiakkunan läpi. Hän nousi vuoteeltaan ja avasi akkunan.
He seisoivat tiheissä ryhmissä ääneensä ylistäen nuoren kuninkaan rohkeutta. Ihastuneena Camilla kuunteli näitä ylistyksiä. Ylpeydestä punastuen, autuaallisissa mietteissä hän käveli puutarhassa etsien sieltä kaikista lempipaikoista rakastettuaan. Niin, hän rakasti häntä. Rohkeasti ja iloisesti hän tunnusti sen itselleen. Tuhatkertaisesti oli Atalarik sen ansainnut.
"Atalarik Vitiges Totila Meillä on vain yksi mies, joka sopii neljänneksi näiden jälkeen Teja, viimeinen, suurin sankarimme." "Minä rupean kuninkaaksenne", sanoi Teja. "Te ette saavuta minun johdollani elämän iloja, vaan kunniakkaan kuoleman. "Hiljaa!
Nämä liittolaiset olivat herttuat Thulun, Ibba ja Pitza, jotka Amalasunta oli karkoittanut hovistaan, mutta Atalarik kutsunut takaisin. Thulun ja Ibba olivat veljekset, Pitza heidän serkkunsa. Ensinmainittujen kolmas veli, herttua Alarik, oli useita vuosia sitten tuomittu kuolemaan erään luulotellun salaliiton vuoksi, mutta pääsi pakoon eikä hänestä senjälkeen kuultu mitään.
Surren Amalasunta huomasi pojastaan tulevan isän ilmeisen perikuvan, eikä Ravennan hovissa enää ollut minään salaisuutena se, että pojassa ilmenivät jo kaikki isän taudin oireet. Atalarik oli kaunis kuten kaikki muutkin tämän jumalista polveutuvan suvun jäsenet.
Hän heitti palaset lähettilästen eteen. "Avaareilla on huonot miekat", hän sanoi levollisesti. "Tule tänne, Atalarik, valtakuntani perillinen. He eivät tahdo uskoa, että sinä jaksat kantaa kruunuani. Näytä heille, kuinka sinä käyttelet minun keihästäni." Nuorukainen riensi hänen luokseen. Kunnianhimon hehkuva puna peitti hänen kalpeat kasvonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät