Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kuinka voisi ajatella, että Lemminkäinen osaisi muuttaa luonnettaan, kasvattaa ja puhdistaa vaistojaan ja tapojaan, niin että ne taivaalliselle morsiamelle kelpaisivat, ennenkuin hän olisi oman sydämensä läpeensä puhdistanut? Ja vaikka osaisikin, mitä olennaista hyötyä siitä olisi, jos sydämessä vielä asuisi ylpeyden ja vihan ja ylenkatseen mahdollisuudet?
Hän rakasti isänmaatansa enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja vaati, että se neito, johon hän sitoutuisi, olisi sellainen, joka tiesi elämällänsä olevan paremman tarkoituksen, kuin tanssisalien muotinukkena oleminen; hän vaati, että sen neidon sydämmessä asuisi palava isänmaanrakkaus.
Tiedättekö, mitä talous maksaa? Lasketaanpa hiukan: huoneisto maksaa ainakin 300 riksiä, sillä ette suinkaan tahdo, että tyttäreni asuisi tuolla vuorella kaupungin ulkopuolella? Vesterkvist. Miksikä ei?
Näissä huoneissa, joissa enonsa korkealle nouseva taiteilijahenki oli vallinnut, oli hän Herminan mielestä kuni tumma, vankka ja yksinäinen honka, joka kylmänä ja taipumattomana oli otettu kauniiden ja ihanien lehmipuiden keskelle. Ja kuitenkin eikö mikään tunteellinen henki asuisi tuon vapaan, leveän otsan takana? Koko Bodendorffin elonaikana ei häntä koskaan niin tarkoin läpi-nähty, kuin nyt.
Sakris esittää, minkälainen ... ja mille paikalle. Sen voisi alkaa jo heti ... kun koirakartano on saatu pystyyn. On ehdottomasti paras rakentaa laudoista. Kukkelman rakentaisi sen vähitellen. Tilaisi laudat, turvepehkut ... kaikki. Asuisi Krokelbyssä ... ja kävisi täällä milloin miellyttäisi. Eihän sillä niin kiirettä ... eikä urakan maksamisellakaan. Kaunis ilma, sanoo Mikko.
Hänen nyt esittämäänsä summaan Mikko suostuu. Työn voisi Kukkelman aloittaa koska tahansa. Mutta: missä Sakris sitten täällä asuisi ... ja missä hän aterioisi? Sakris sanoo tyytyvänsä vaikka keittiöön. Mutta siellähän on Mikon täti! No, niin ... no ... onhan täällä vielä tuo eteinen. Sakris sanoo olevansa niin vaatimaton ... hän nukkuisi siellä. Sekin kelpasi.
Kun ihmiskunta kehittyi edelleen ja kuleksiva paimentolaiselämä vaihtui paikalliseen elämään ja ihmiset alkoivat koota ja säilyttää *omaisuutta*: työkaluja, ruoka-aineita y. m. niin syntyi ajatus, että pitäisi olla *suojelushenki*, joka ihmistä ja hänen omaisuuttaan suojelisi ja asuisi hänen olinpaikassaan.
"Poika", sanoi ukko Witt, "et sinä taida olla oikein viisas! Räätäli asuisi tuommoisessa talossa? Kuinkas räätäli saisi siinä asua?" Ja niin he marssivat eteenpäin. "Poika", sanoi Swart, "pidä itsesi suorana, tuossa koukertelee hän pitkin katua ja tuijottaa sinne tänne ja on kyyryksissä kuin vanha seitsemänkymmenenvuotias akka! Tahdotko käydä paremmin, veitikka! Seuraa Kallen esimerkkiä!
Jos minun veljeni asuisi Aleksandriassa, niin tämän jumalan viisaillen palvelijoille varmaankin onnistuisi taivuttaa hänet tämän suuren koulumestarin palvelijaksi, joka rankaisee kasvatuksen puutteessa olevia sikiöitään tulella ja tuskalla."
En tiedä kuka oli istuttanut sen siemenen, enkä myöskään muista, milloin sen olisin itse omistanut. Tuntuu kuin se olisi minulla ollut jo syntyissäni. Ja tuntuu kuin sen pitäisi olla yhtä synnynnäinen jokaiselle ihmiselle. Niin yhdistynyt se on olentooni, etten voisi olla minä, ellei tuo ajatus, pyrintö, vaatimus miksi sitä sanoisinkaan siinä asuisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät