United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Graalin temppelissä ovat polvistuvat neitsyet nousseet seisomaan, ja Anfortaan huulilta on rukous sammunut. Graalin temppelissä odotetaan Parsifalia, joka lähestyy valkoisella ratsullansa, ja jokaisen silmät riippuvat vavahtavina ovessa. Minä hetkenä astuu sankari hämärään temppeliin? Tuuli se oli, joka humisi puiston puissa.
Jo monta ajastaikaa peräkkäin, tään saman palvelijan kanssa näin hän ennen yötä astuu kaikin illoin. Sen hetken päästä hänt' et nähdä saa; kun hetki toinen kulkee, hän jo silloin on ottamassa unta rauhaisaa. Ne kuvat, joita siinä katsoivat, ne kaksi Ramsay veljest' olivat, he kasvoivat tään linnan katon alla.
Pompejon pylvästössä nyt he varmaan Mua vartovat; näät, tässä hirmu-yössä Ei kadull' ykskään ihmissielu liiku; Ja luonnonkin on katsanto ja muoto Sen työn näköinen, jota toimitamme, Verinen, tulinen ja julman julma. CASCA. Vait hetki! Tänne joku kiireell' astuu. CASSIUS. Niin, Cinna; hänen tunnen käynnistään. Hän ystäv' on. CINNA. Sua etsin. Kuka tuo? Metellus Cimber?
Nojaa kyynärpäillään kaidetta vasten tukien päätään käsillään. astuu muutamia askeleita edestakaisin, ottaa esille sikarin, pysähtyy SVANHILDIN läheisyyteen ja virkkaa hetken vaiti-olon jälkeen: Tää Teistä naurettavaa on, kun perehtyä sain aatoksiinne, heti näin ma sen. Keskeyttää ikäänkuin vastausta varrotakseen. SVANHILD vaikenee.
Tuo suuri ihmeellinen lähestyy häntä – marttyyrikuolema, joka on venäläiselle vallankumoukselliselle kuin hellä äiti epätoivoisten sieluntuskien ja rauenneitten toiveitten perästä. Hän astuu hetkeksi huoneeseen. Hän ottaa brovninginsa, pitää sitä kädessään ja aikoo asettaa sen ohimolleen. Sotilas astuu ovesta sisään. – Toveri!
Mutta hän tekee sen niin rakastavan hellästi, hän astuu heidän edellänsä niin ystävällisenä, niin hyvänä, ojentaen heille kätensä, kehoittaen heitä vielä vähäsen ponnistelemaan voimiansa, että he saisivat heti nähdä mitä ihanimman maiseman ja sitten levähtää; tuolla ylhäällä he sitten saavat «paimenmajasta» virkistävää juomaa!
Mierolais-äijä. Päivän läike kirkas akkunoista Pirttiin tunkee, kimallellen loistaa, Pitkin seinuksia angervoiden Tuoksut leviävät; askaroiden Emänt' yksin kotitöissä hyörii, Ketteränä permannolla pyörii. Repaleinen vanhus sauvoinensa Pirttiin astuu, kasvoin piirroksensa On jo aika ammoin uureskellut, Hopeata hapsiin hajotellut, Jotka tummankellervinä kerran Läikkyilivät. "Taloon rauha Herran!
Hänen kasvonsa ovat vielä sangen laihat ja kuihtuneet ja vasempi käsi riippuu siteessä kaulassa. Sattumaisilta on hän yksin huoneessa, hänen silmänsä ovat puoleksi suljetut ja hänen ajatuksensa näyttävät lähteneen mielikuvituksen äärettömille harharetkille. Ovi aukenee ja olento, suloinen kuin enkeli, astuu huoneesen.
"Talomme", huokaa hän heikosti ja hänen himmeä silmänsä loistaa jälleen sillä kaikki kotoinen lempi, hellät ajatukset ja puhtaus, kaikki mitä hän maan päällä rakastaa ja mitä taivaasta toivoo, kaikki astuu hänen eteensä tämän sanan kaikuessa.
"Ilman sitä", muistutin minä, "sortaa tällainen välin-pitämättömyys itse naiskysymyksen perusteita, sillä pää-perusteena siihen, että koetetaan hankkia naiselle sijaa valtiossa, on, että sen kautta hankittaisiin myös siihen samankaltaista hienoutta ja puhtautta, kuin naisen kautta ilmaantuu perheessä; mutta jos nainen unhoittaa säädyllisyyden ja astuu esille sellaisella hävyttömyydellä kuin "