Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Astukaa vaan portaille. Jos tapaatte jonkun eteisessä, niin kysykää onko kreivitär kotona. Sanotaan: ei ei auta muu, kuin palata takaisin. Mutta varmaankaan et kohtaa ketään. Neitsyet istuvat kaikki omassa huoneessaan. Eteisestä menkää vasemmalle, ja suoraan kreivittären makuuhuoneesen.
Tahtoisin mielelläni kysyä häneltä neuvoa selänkolotukseen, jatkoi Joonas, ostaen vielä varmuuden vuoksi pullollisen "Hjärnen testamenttia" Astukaa sisään, sanoi sälli. Joonas astui matalaan, rappiolle joutuneeseen huoneeseen ja kuuli vanhan Larssonin äänen kamarista. Kuusi killinkiä vuorokaudessa huoneesta ja ruuasta! jupisi vanhus. Kuusi killinkiä? Oletteko hullu, ihminen?
ROSINA. Hyvä Jumala! minä kuulen holhojani tulevan. Jos hän tapaisi teidät täällä... Lähtekää klaverin-huoneesen ja astukaa alas niin hiljaa kuin mahdollista. FIGARO. Olkaa huoleti. Kolmas kohtaus. ROSINA. Minä menehdyn levottomuudesta siksi, kuin hän on päässyt ulos... Kuinka minä pidän paljon hänestä, tuosta hyvästä Figarosta! Hän on aika kunnon mies, hyvä sukulainen!
Vai niin, maisteri Hagman, olen kyllä kuullut minua ilahduttaa on erinomaisen hauskaa, että herrat suvaitsivat olkaa hyvä ja astukaa sisään vaimoni on suuresti ihastuva Isän takana seisoi poika, Aleksanteri, upseeri, Suomen meriväen univormussa; liikkeissään ja sanoissaan sääntömäinen ja virallinen, laiha ja pitkäkasvoinen.
"Kuulinhan minä järkiään, ettei se ollut hän", sanoi Anna, huoaten sywästi. Laulu loppui pian ja Martti pappi wiittasi teinille sanoen: "Astukaa sisälle, nuori ystäwä. Te tarwitsette wissisti lepoa ja wirwoitusta pitkällä matkallanne." Puhuteltu oli rohkeasti nöyrällä kumarruksella tullut saliin ja kätellyt Martti pappia. Hän oli nuori noin 28 w. ikäinen mies, pitkä ja hywin awokatseinen.
"Herra Menneval, Hänen Ylhäisyytensä herra ministeri Chaptal'in kirjuri." "Astukaa sisälle!" kuului käskeväinen ääni sisimmästä huoneesta, ja herra Menneval lähestyi hymyellen avattua ovea, jonka pihtipieleen vanha subretti asettausi ihmeelliseksi oven-vartijaksi. "Ystäväni!" sanoi Menneval ohi mennessänsä.
Mitä hän on sanova? ANNA-MAIJA. Hi, hi, hi, Hii! ANTTI. Olkaa hihittämättä, ja astukaa oitis ulos, tahi minä näytän, mistä on viisi poikki. No, no, kyllä menen, mutta taidatpa pian itse kömpiä samasta aukosta. Itketkö Liina? LIINA. Oi Antti! Mene pois, mene, mene, ett'ei isä näe sinua ja toista kertaa aja pois. Anna-Maija varmaan kertoo hänelle. ANTTI. Poisko! Ehei!
Se on vielä pentu!... Olkaa hyvä ja astukaa sisään. Minä olen vähän näin sopimattomassa asussa... pieksuissa, ja... Vieläpä tässä nyt lankkisaappaita ja frakkeja sydänmaan keskessä... Vai sydänmaan keskessä... ei nämä paikat siltä näytä. Porstuassa esitettiin minulle talon emäntä, hennonlainen nainen, jonka piirteet olivat hienon ja samalla vähän kärsivän näköiset.
Emmehän voi teitä pelastaa, ell'emme säily vapaina, vastasi joutuisasti ja kuiskaisemalla d'Artagnan, ja jos me vähänkään näyttäisimme teitä puollustavan, otettaisiin meidät kiini yhdessä teidän kanssanne. Minusta näyttää kumminkin... Astukaa esiin, hyvät herrat, astukaa esiin, lausui kuuluvalla äänellä d'Artagnan; minulla ei ole mitään syytä puollustaa tätä herraa.
Mutta nuo tyhjinä ammottavat lehdet näyttivät aavemaisen uhkaavilta, ne eivät suoneet hänelle lepoa. Samassa kuului ulkona askeleita, joku tuli pimeässä eteisessä ja vähää myöhemmin koputti se jo ovella. Avain oli jo otettu pois, pastori nousi ja avasi. Siellä seisoi muuan rahvaanmies lakki kourassa, nuori kyllä ijältään, mutta kasvoiltaan vakava. Astukaa sisään, mitä asioitte?
Päivän Sana
Muut Etsivät