United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bård oli nyt, näet sen, kihlannut yhden niistä tytöistä, joiden kera hän pikkupoikasena olikin jo kosinta-leikkisillä ollut. Pojasta oli niin miesmäistä se, että hänelläkin oli morsian. Nyt ei Juditha-äiti enää nauranutkaan. Kovasti teki hänen mielensä aikalailla löylyttää tuota pitkää tyttö-letkua, jos hän vaan olisi voinut. Mutta, jollei hän voi käyttää asetta, niin tottapa ainakin suuta.
»Kas tuohon tutkaimeen se tänä yönä norastetaan Karhun Esa niin kuin silakka!» muuan toinen rehennellen virkkoi samanlaista asetta näytellen. Päätä vääntäen rupesi Hautalan Janne vihdoin sanomaan: »Ei hiidessä tuota, eivät nämä ole lasten kaluja!» »Ei, ei ne lasten kaluja ole, kyllä ne ovat oikein miehen aseita ne», todisti muuan kylänmiehistä naurahdellen.
Koko taito Vuorimailla matkustellessa oli siinä, että tuli aseetonna ja osoitti luottamusta niin paljon kuin mahdollista. Hanskurilla ei siis ollut mitään asetta muassaan, hän ei osoittanut matkallaan mitään varovaisuutta, ja piti vaan huolta siitä, ettei hänessä tulisi mitään näkyviin, mikä metsäläisten ahneuden saattoi herättää.
"Hopeatako, muinais-germanilaisessa hautakummussa, herra professori?" kysyi nuori mies vähän pilkallisesti. "Katsokaa tätä vaskikalua!" Hän oli ottanut jonkunlaisen tikarin tahi veitsen käteensä ja nosti ja laski asetta ikäänkuin olisi hän syössyt sitä jotakin vasten ja punnitsi sitä sitte sormillansa.
"Kostohon minäki koito, kostoksi, kovaosainen, mittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta noilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla surmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!" Katseleikse, käänteleikse: näki jälkeä hitusen, ruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta. Läksi tietä tietämähän, ojelvoista oppimahan. Tiehyt metsähän vetävi, ojelvoinen ottelevi.
Sen päivän loppupuolen sekä koko seuraavan yön ne piirittivät pakopaikkaani, ikäänkuin olisi joku vaisto niille sanonut, ett'ei mulla sen pahempaa asetta ollut kuin revolveri ja assegai; ja mitä sellaisista apua yhden miehen käsissä kahta peloittavaa vihollista vastaan?
Vanha puutarhuri vastasi hartioitaan kohauttaen: Me olemme köyhää väkeä, herra! Hetken kuluttua hän otti esille kokoon käärityn nenäliinan, aukaisi sen hitaasti ja laski pöydälle Adelsvärdin eteen veitsen. Adelsvärd tarkasteli veistä, siroa asetta, varmaankin espanjalaista tekoa, jonka käyrään sarvivarteen oli uurrettu koristeita.
Suutari nojasi jälleen pään käsiin ja kiinnitti katseensa maahan. Mikon mielestä tehtiin työtä äärettömän laiskasti. Useimmat istuskelivat, toiset muodon vuoksi silloin tällöin kalkauttivat asetta. Ne taas, jotka kivirekiä vetivät, enimmäkseen naisia, pidättivät joka askeleella, kaatuilivat ja kompuroivat toistensa jaloissa.
Hirventappaja oivalsi heti, että metsäläinen, sill'aikaa kuin hänellä itsellään oli ollut tekemistä vihollisen kanssa niemellä, oli uinut ruuhen luokse, ottanut sen haltuunsa ja koetti nyt viedä sitä talteen. Varmana siitä, ett'ei ruuhessa olevalla indianilla ollut asetta, ei Hirventappaja epäillyt lähestyä ruuhta, jossa metsäläinen oli, eikä huolinut ottaa pyssyänsäkään käsille.
Silpokaa niiltä jäsenet, ruhjokaa ne, tai olkaa mieluummin sitä tekemättä, sehän olisi turhaa julmuutta, sillä asia on varma vaan otaksukaamme, että silvotte ja muserratte jonkun askeleen päähän pesästä asetetulle kennokakulle kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä samasta pesästä lähtenyttä mehiläistä, niin ne, joihin ette ole koskeneet, eivät käännä päätänsäkään, vaan ammentavat yhä edelleen outomuotoisella, kiinalaista asetta muistuttavalla kielellään nestettä, joka niille on kallisarvoisempaa kuin elämä, huolimatta kuolonkamppauksesta, jonka viimeiset kouristukset niitä hipaisevat, kuulematta tuskanhuutoja, jotka kohoavat niiden ympäriltä.