Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Mutta samassa tulee junankuljettaja läähättäen. Ei, se ei käy sittenkään, hän ilmoittaa raivostuneena Johannekselle. Tämän vaunun täytyy Milanoon. Mutta tehän lupasitte! tiukkaa Johannes ankarana. Ei auta! On ennen käynyt päinsä. Mutta asemapäällikkö on lahjottu. Sellainen sika! Mutta toisen vaunun minä voin herrasväelle hommata. Tyhjän vaunun? Aivan uuden vaunun, johon ei pääse ristinsieluakaan.
Sitten konduktöörin pilli vihelsi ja asemapäällikkö teki viimeisen kumarruksensa. Minä päästin höyryn koneesen, ja me läksimme. Vereni kiehui. En enää vapissut, enkä epäillyt. Minusta tuntui kuin kaikki hermoni olisivat olleet rautaa, ja joka veren pisara täynnä kostotuumia. Gianetta oli nyt käsissäni; hän oli saava rangaistuksensa.
Mutta silloin sitä vielä kaikki puolustelivat, setäkin... Minä en tuntenut vielä sen tapoja silloin, vastasi asemapäällikkö, hieroen lapaluitaan, johon tiilikivi oli nasevasti muksahtanut. Mutta nyt sanon minä, että ammu päälle vaan! Telegrafisti rupesi jo tähtäilemään. Talon ikkunoissa näkyi joukko itkettyneitä naisten ja lasten naamoja, jotka asemapäällikkö armotta karkoitti sieltä.
Siitä tie näytti jatkuvan suorana linjana eteenpäin jotakin tasaista tyhjyyttä kohden. Ei missään näkynyt ihmisiä, ei elukoita eikä mitään liikettä. Asemapäällikkö katosi heti junan lähdettyä huoneihinsa. Mutta Uunolla oli tietysti selvänä mitä piti tehdä. Jaha, sanoi hän. Mene sinä, Henrik nyt tuonne keskievariin hevosta tilaamaan, niin minä käyn sisällä vähän sähköittämässä.
Mahtaakohan tuosta hyvinkin vastusta tulla? kysyi asemapäällikkö, pitkä, laiha, tiukannäköinen herra varovasti. Mutta nuoremmat apulaiset, joiden suosion nuori Nalle oli jo ehtinyt saavuttamaan, selittivät ettei Nallesta mitään häiriötä talolle tulisi ja että he kyllä mielellään pitäisivät sen omalla puolellaan. Olkoon sitten! päätti asemapäällikkö. Jääköön vain meille toistaiseksi.
Mutta telegrafisti, jonka oli täytynyt juosta kiireimmän kaupalla kotiinsa ja riisuutua omassa kamarissaan ilkosen alastomaksi, oli uhannut vielä kerran tappaa hänet, jota uhkausta asemapäällikkö oli säestänyt vakavasti: Täytyy se ehkä tappaakin, ennen kuin talvi tulee. Käy pian liian isoksi ja väkivaltaiseksi. Paljon muitakin kolttosia teki Nalle.
Kyllä meistä hyvät tuttavat tulee. Etköhän lähtisi minun kanssani Helsinkiin? Nalle pudisti päätään, sillä eräs itsepintainen kärpänen tahtoi siinä samassa hänen korvaansa tunkeutua. Ei Nalle Helsinkiin lähde, hymyili asemapäällikkö. Hän viihtyy parhaiten täällä erämaassa. Sinä iltana sai Nalle jälleen kaikki parhaat temppunsa näyttää.
Tuomari hän voi olla hyväkin, toinen voi olla säntillinen kamreeri, asemapäällikkö tai kolleega pikkukaupungin koulussa. Hän suorittaa tehtävänsä ajallaan ja tekee tilit määräpäivälleen. Mutta elämässä on kuitenkin jotain puolinaista, ja usein pyrkii mieli haikeaksi. Hän kaipaa laulua ja noita vanhoja, hauskoja tovereita, joita tämä laulu yhdisti toisiinsa.
HANNA. Niin, tai oikeastaan asemapäällikkö; minä en puhunut heidän kanssaan. LINDH. Niinkuin edellä. Siis kuitenkin santarmien kehoituksesta? HANNA. Niin, heidän kehoituksestaan. Mutta kun täältä ei tullut vastausta, enkä tiennyt, mikä oli syynä viivytykseen, niin lähdin heti ensimmäisellä junalla tänne. LINDH. Näkyy ajattelevan jotakin muuta. Olen ollut matkoilla, niinkuin sanoin.
Jaha, jaha, että minä en mitenkään ehtinyt ja lähetän tuhannet terveiset Mielelläni, mielelläni, kyllä minä vielä tänäpäivänä. Mutta ilman pilettiä en sentään laske teitä, leikki asemapäällikkö ja he menivät nauraen ja yhtaikaa puhuen sisälle. Ja juna porhalti esille ja rovasti astui vaunuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät