Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Jo saman päivän iltana k:lo 9 1/4 erosin rautatien asemalla Pompejin edustalla rakkaasta ystävästäni v. R:sta, joka lähti Rooman, Genuan, Milanon ja Sveitsin kautta omaistensa luoksi Saksanmaalle. Näin jäin yksinäni pitkittämään matkaa pohjoiseen päin.
Hän kuului ihan toisiin piireihin. Heikki odotti vain sitä hetkeä, jolloin hän saisi tavata jonkun niistä valituista, johtavista. Ne olivat varmaan pysyneet lujina. Ja eräällä asemalla, jossa kaksi suurta rautatienhaaraa yhtyy ja jossa juna pysähtyy pitkäksi aikaa, hän aivan odottamattaan tapasi Antin.
Tein jotenkin pikaisen lopun näistä tuttavuuksista. Luulen, ettei mieheni yhtä vähän kuin nuo kaunottaretkaan aivan helposti unohda sitä ripitystä, minkä saivat toisen kerran Viipurin asemalla, toisen kerran Hangon voidrittelipinon suojassa, jonne laillinen vaimo oli kuin pilvistä pudonnut laillisia oikeuksiaan puolustamaan.
Ja rahaa, sitä hänen nyt kaikessa tapauksessa piti saada, vieläpä runsaasti hänen täytyi pyrkiä ihan toisenlaiselle asemalle, kuin missä nyt oli muutoin ei kävisi hyvin. Elsa hänen piti joskus saada, sen hän tunsi koko olennossaan vaan tällä asemalla ei sopinut olipa hyvä, että oli vielä runsaasti aikaa.
Mannisen seuraajana oli ollut Mäkelän isäntä, ja tämä sitten jatkoi matkaansa Ratasmäelle asti, tiedustellaksensa, oliko sellaista nuorukaista kuin Taavi oli selittänyt, Joosepin äkillisen kuoleman jälkeisenä aamuna ollut asemalla ja oliko tämä lähtenyt 4:n junassa eteenpäin matkustamaan.
Olin tullut postijunassa ja päässyt matkaani jatkamaan erään vanhan ukon rattailla, joka palasi asemalta kotiinsa, tuotuaan sinne jonkun matkustajan. No, isäntä oli tänään asemalla, kun se ylimääräinen juna kulki ohi? kysyin puheen aluksi. Olin, vastasi hän yksikantaan. Siinähän se nyt meni, jatkoin. Menneen kuului. Kai näitte hänet? Ettekö nähnyt? En tuota nähnyt, vastasi hän hetken kuluttua.
Esterin juna saapui myöhemmin kuin etelästä tuleva; jos siis kaikki kävi laskujen mukaan, oli Sven hänen tullessaan oleva asemalla häntä vastassa. Jälleennäkemisen hetki väikkyi lakkaamatta hänen edessään; taiotun itsepintaisena loi hänen mielikuvituksensa yhä uudelleen ja uudelleen kuvan siitä, kuinka hän sulkee syliinsä kaivatun pojan ja katsoo hänen kauniisiin, syviin silmiinsä.
Joka posti-asemalla saa kyytimies ilmoituksen kaikesta tästä, jonka hän seuraavalla asemalla näyttää kirjurille, joka kuittaa ottaneensa sellaisen kyytin vastaan. Niin kuljetaan asemalta asemalle ja siten on mahdotonta jäljettömiin kadota.
Mutta ei, sen enempää hän ei juuri osaa ja senkin vähän on hän oppinut ollessaan parturina Suomen asemalla, ja sitten: Sdjes mnogo finnof täällä on paljon suomalaisia, ja niiltä hän on tietysti aina jonkun sanan oppinut. Tekisi mieleni udella, muistaako hän noiden suomalaisten nimiä, mutta vartian läsnäolo estää minut siitä.
Ja tuon tuostakin arveli Lauri, kuinka hauska olisi usein, hyvin usein nauttia noita tuulahduksia, imeä niistä jälleen uutta virkeyttä uupuneesen mieleen. Mutta ei! Anni oli korkeammalla asemalla kuin hän, ja sitä paitsi: mitä sanoo Annin isä? Mitä Annin äitiin tulee, niin oli Lauri hänen kultapoikansa, sen tiesi Lauri. Senvuoksi he eivät ollenkaan kysyneet: mitä sanoo äiti?
Päivän Sana
Muut Etsivät