Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Tuo kaunis timantti jonka hän antoi orjalle olikin ainoastaan lasipalanen; timantit ovat harvinaisempia Djeddahissa kuin Indiassa ja kymmentä vertaa korkeammassa arvossa kuin kulta. Minä vaadin lipastani takaisin, mutta Ali ei antanut. Kunnian arvoinen tuomari, sinun oikeudenpitoosi nyt turvaan.
Lewenhaupt! huusi Buddenbrock myöskin kiihtyneenä. Ajattele kenelle puhut! Enkö minä ole jalosukuinen niinkuin sinäkin ja sotilaana kunnioituksen arvoinen? Mitä tarkoitat tuolla kaksoisihmisellä? Mitäkö tarkoitan? Niin, tarkoitan, ettei kukaan enemmän kuin sinä valtiopäivillä kiihoittanut sotaan, vaikka sinä Gotthardin kanssa halusit rauhaa. Et koskaan tunnustanut totuutta. Kiellä se, jos voit.
RUNOILIJA. Olen. APEMANTUS. Siis sinä valehtelet; silmäilehän vain viimeistä teostasi, jossa häntä kuvittelet arvoiseksi mieheksi. RUNOILIJA. Se ei ole kuvittelua; hän on se. APEMANTUS. Hän on sinun arvoisesi, ja maksaa sinulle työstäsi; joka imartelua rakastaa, on imartelun arvoinen. Hyväinen taivas! Jospa olisin minä suuri herra! TIMON. Mitä silloin tekisit, Apemantus?
Kun Polly-täti sanoi jostakin tytöstä, että hän kelpaisi malliksi perheen-emännille, oli tuo lause saman arvoinen kuin tohtori-diplomi miehelle, ehkäpä vähän enemmänkin, sillä Polly-täti punnitsi aina tarkoin sanansa eikä sanonut mitään ainoastaan "tavan vuoksi", itse asiaa ensin arvostelematta.
"Ja useimpain ihmisten mielestä, Simmias, ei näytä elämä olevan minkään arvoinen semmoiselle miehelle, jolla ei ole tänkaltaista huvia eikä niihin osaa ota, vaan melkeinpä kuolleena olevalta näyttää se, joka ei huoli ruumiillisista nautinnoista." "Aivan totta puhut." X. "Mutta miten on viisauden hankkimisen laita?
Kukaan muu ei sellaista olisi keksinytkään! Väki hymyili, sulhanen hymyili ja Moision ukko hymyili pöydän takana: niin sen pitää ollakkin! Selkä muille, kaikki sille yhdelle on minun tyttäreni yhden viulun arvoinen!
Aurinko menettää valonsa, maa vapisee ja ihminen on valmis myömään sielunsa autuuden pelkästä hetkisen kestävästä rauhan pisarasta.» »Eikö vieläkään näy loppua kurjuudellemme?» »Rauha on tulossa, mutta minkä arvoinen, tietää yksin Jumala.» »Te tarkotatte, että rauha tulee sentähden, että me emme enää jaksa kestää taistelua.» »Ei, me emme jaksaa enää. Ainakaan emme yksin.»
Ihminen haluaa kuolla, vaikka hän ei olekaan erittäin urhoollinen eikä kovin kurja, ainoastaan siitä syystä, että häntä väsyttää ja kyllästyttää tehdä aina sama uudestaan. Eikä ole vähemmän huomaamisen arvoinen se seikka, että muutamissa ihmisissä kuoleman lähestyminen vaikuttaa hyvin vähäpätöisen muutoksen. He näyttävät olevan entisensä kaltaisia viime hengenvetoon asti.
Matkustaja on silloin varmaankin nauraen osoittanut häneen, vieraat naiset kenties tarkastaneet häntä lornetilla, ovatpa he ehkä piirustaneet hänen kuvansakin huvittaakseen vieraita iloisessa seurassa mutta ei kukaan ole uneksinutkaan, että tuon naisen sydän on kullan arvoinen." Aino kuunteli tarkkaan, näyttäen kovin miettiväiseltä.
Kuin Ressu tuli kouluhun, Peloissaan, punaisena nenä, Alkoivat lapset kuiskailun: Nyt Ressu nurkkaan joutuhun, Hävetä saa se ryppyisenä. Opettajatar virkkoi nyt: Tulepas tänne, lapsi kulta! On esiliinas ränstynyt, Mut syyn jo olen älynnyt, Ja nurkass' olo jääpi sulta. On puhdas puku arvoinen, Ja hyvä kaiken ikäisille: Paremp' on sydän semmoinen, Mi sopiva ja mieluinen On Jumalalle, ihmisille.
Päivän Sana
Muut Etsivät