Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Eihän tuota vielä, vastasi Arvi ja seisoi kuin tuomittu veneen keulassa halkojen vieressä. Mitäs Arvilla siellä on? kysyi Arnold huomattuaan isohkon korin Arvin selän takana. Eihän täällä mitä, vastasi Arvi epävarmana. Mutta Arnold ei heittänyt. Hän meni ja kohenti koria. Sen päällä oli nimi: Ester Lilieroos. Mitä, mistä tämän olet saanut?
Olen nimittäin kirjoittanut romaanin. Tässä se Aina. Hyllypaperini! Enkös arvannut oikein! Lyyli. Hyllypaperisi? Hm! Niin, kun en uskaltanut ottaa Arvin kirjoituspöydältä, kun siellä näkyi olevan niin vähän. Vai siitä sinä siis Aina. Mutta onpa siinä koko tukku! Mitähän kaikkea se sisältääkään? Olisipa hauska kuulla. Lyyli. Se on taiteiliaromaani erään laulajattaren elämästä.
Vaan kun hän sitte kääntyi Ainiinkin ja niin ystävällisesti pyysi hänetkin sinne, haihtuivat kaikki muut tunteet, ja hänen sydämensä täyttyi ilolla siitä, että hänkin pääsisi mukaan ja saisi nähdä kaikkea tuota kaunista ja nähdä Arvin ylioppilaslakki päässä. Meidän, Leenin ja minun, on kylläkin helppo päästä sinun juhlaasi, me kun asumme Helsingissä, sanoi Väinö.
Kohta ilmestyi Arvin naama ikkunaan. Arnold puhui hänelle venttiilin reiästä: Tule huoneeseeni, ettei kukaan sinua huomaa. Pian oli Arvi sisällä, ovensuussa seisomassa. Arnold meni hänen luokseen. Kenen palvelia sinä olet? Hyh. Herra nimismiehenhän minä, vastasi Arvi ihmetellen. Ketä sinun tulee totella. Tottahan tok' isäntääni. No niin.
Toisella puolella näkyi saaria tuhansittain, muutamat paljaina ja kallioisina, toiset taas alkavan kesän vaaleassa puvussa. Nuoret seisoivat hetkisen ääneti. Vaan sitte istautuivat he sinne tänne kallioille. Aini oli joutunut Arvin ja Elsan seuraan. Täällä olen kasvanut, täällä ovat nuoruuteni kaikki loistavat ajatukset ja ihanat unelmat heränneet, alkoi Arvi puhua.
Ja täällä vasta hauskaa! Puisto metsineen ja vesineen oli niin kaunis, Leenin mielestä tämä muistutti Tuomarilan kesäisiä päiviä, jolloin he tällä tavoin olivat Laurin kanssa ajaneet pitkät matkat. Kesäisiä päiviä maalla ja saaristossa! Niitä nyt odotettiin palavalla mielellä koulunuorison joukossa. Arvin ajatukset eivät kuitenkaan ulottuneet niin kauas kuin kesään asti.
Tuomari Berg ja hänen rouvansa odottivat vieraita, vanhaa ystävätänsä eversti Eek'iä rouvineen, jotka aikoivat lähteä vuodeksi ulkomaille ja nyt poikkesivat tänne jättämään lapsensa, Esterin ja Arvin, kesäksi tuomarin huostaan tänne maaseudun rauhaisuuteen.
Aini koetti ikäänkuin koota voimia ympäröivän luonnon puhtaudesta voidakseen pitää itsensä vapaana siitä katkeruuden ja kateuden tunteesta, joka uhkasi valloittaa hänen mielensä. Mitä oli sitte oikeastaan tapahtunut, hänestä tuntui ikäänkuin tämä olisi ollut käännekohta hänen elämässään. Oliko hän pettynyt Arvin suhteen?
Alma ei osannut sanoa juuri mitään, mutta hän kiusaantui siinä istuessaan ja etsi syytä päästäkseen pois omalle puolelleen. »Niin, Arvin luvut » Hän nousi ja kääri työnsä kokoon. John ei häntä estänyt lähtemästä. Huvimatkalta palattuaan oli Alma todella iloisempi ja vilkkaampi kuin ennen milloinkaan. Hän soitteli ja lauloi, leikki lasten kanssa ja laitteli huonekaluja uuteen järjestykseen.
Ja Aini tunsi, kuinka hänkin sydämestään iloitsi Arvin kanssa. Ja kaikki nuo toiset ylioppilaat, kuinka onnellisilta hekin näyttivät! Hän näki heidän joukossaan tyttöjäkin, kukkavihot rinnassa ja riemusta loistavin silmin kantoivat he valkolakkinsa. Ja Ainin sydämessä nousi yht'äkkiä halu päästä heidän joukkoonsa. Oi, jos hänkin voisi! Ja miksei? Oliko hän sitte kaikkia noita muita huonompi?
Päivän Sana
Muut Etsivät