United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuo muurit, kaupunkinne vahvat vahdit, Nuo pilviä nyt suutelevat tornit, Koht' omaa suutelevat jalkaansa. HECTOR. En sitä usko; vielä pystyss' ovat; Ja arvelenpa kerskaamatta, että Jokainen phrygiläinen kivi silloin Pisaran vaatii kreikkalaista verta. Lopussa kiitos seisoo; kyllä aika, Tuo vanha riidan ratkaisija, kerran Siit' antaa päätöksen. ULYSSES. Se jääköön sille.
Häätoimet ja häät minä jätän sikseen kertomatta, koska ne ovat sivuseikkoja ja arvelenpa, että Joose maisteri jo on utelias tietämään, miten nämät hänen suosimansa oppineet naiset sulostuttivat kotiansa. Me siirrymme muutamia vuosia eteenpäin, saattaaksemme paremmin arvostella, olivatko nuot emännät tosiaankin sopivia hyvin kasvatetun naisen esikuvaksi. Oli talvinen päivä.
"Unohditpa lisätä: kun sitä paitsi ajattelee sinun varjoakin pelkäävää jänisluontoasi, Pertti Månsson hyvä!" sanoi Jakobsson nauraen. "Olen kerrassaan päättänyt olla suuttumatta sinun pistopuheistasi, mutta arvelenpa kuitenkin, ett'ei sinun sopisi niitä kuitenkaan niin tuhlaavasti käyttää", vastasi Pertti Månsson pahoillaan. "No, no, älä nyt toden teolla vihastu.
SAKERI. Kuinka jaksat poika ja mitä arvelet tässä? IIVARI. Arvelenpa selvän miehen elon tässä mailmassa parhaaksi! Nyt koittaa mulle taase raittiuden päivä, mutta kauhistunpa nähdäkseni kaiken viheliäisyyteni tämän päivän täydessä valossa. Peijakas! Olis raittiuden liitto tässä, niin kohta pyhän lupauksen tekisin ja uutta uskallusta saisin, pukea taasen päälleni ihmishaamun!
"Ommelkaa siihen vaan vähäisen kansallisvärisiä nauhoja", pisti väliin mustaverinen upseerini, "niin se muoti on kaunein mitä voitte noudattaa." "Mutta minun jalkani ovat kipeät", pani mamma taas esteeksi. "Arvelenpa, mamma-kulta, ett'ei teidän niin vallan välttämättömästi tarvitsekaan tanssia."
Siis arvelenpa nyt, että ilman sinua toisiin suuntiin elinkauteni juosnut olis, luulen, että kaikki menneet pohjahan sydämmeni laskeunut olis ja aika unohduksen kalvonsa sen päälle vetänyt, minä siivosti käynyt ikeen alla, vihdoin kuollut ja kuopatuksi tullut, maa hautani päällä taasen kedoksi viherjäksi kamartunut ja mailma ei Kullervosta tiennyt olis.
"Ette toki vielä kuole, rakas herra!" "Niin sanoi myös herra Bintrey, mutta arvelenpa, että hän erehtyi. Vanhat lapsuuden tunteet palajavat minuhun jälleen takaisin, Sally tuo vanha hiljaisuus ja rauha, ennenkun tavan mukaan vaivuin uneen." Ja hetken kuluttua sanoi hän leppeästi: "Suudelkaa minua, Sally!" ja nähtävää oli, että hän luuli makaavansa entisessä kodissaan Löytölastenhuoneessa.
"Oikein puhutte", sanoi Sokrates. "Sillä arvelenpa tarkoituksenne olevan, että minun on näissä asioissa itseäni puolustaminen ikäänkuin oikeuden edessä." "Aivan niin", sanoi Simmias. VIII. "No, hyvä!", sanoi hän; "tahdonpa koettaa teidän edessänne itseäni puolustaa paremmalla menestyksellä kuin tuomarieni edessä.