United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kröplin onkin hyvin uuden-aikainen kuulla, koko sivistynyt maailma käyttää häntä; hän on lohdutus ja ilo monelle paremmalle sekä rikkaalle että isoselle ihmiselle, joka siitä huolimatta ei ole tyytyväinen elämään eikä voi arvata sen arvoitusta.
Vieras sanoi: "Te voitte varmaan antaa mulle hyviä neuvoja, miten olla, kuin eleä; minä olen täällä niin peräti äkkinäinen." "Sen minä voin hyvin arvata," virkkoi kreikan-uskoisten opettaja, "minäkin saavuin tänne vaan pyhän sinodan määräyksestä, enkä tuntenut yhtään sielua.
Kun kerran olet tätä tahtonut, etkä ole ennen tyytynyt, niin ota pois selkäsauna. Sittenpähän paremmin osaat arvata, kuinka kovaa se akan selkä kestää.» Tätä sanoessaan nimismies asetti kolme tuolia rinnakkain, otti kasakanpampun seinältä ja kävi Ellan eteen, joka nyt vastahakoisesti riisuutui. »Pane tuohon pitkällesi!»
Jakobsson havaitsi nyt syyn, miksi everstiluutnantti mieluimmin tahtoisi sovinnollisesti ratkaista riitakysymyksen, mutta syytä tuohon pikaiseen muutokseen hänen mielipiteissään ei hän saattanut arvata, sillä siitä pysyi everstiluutnantti aivan vaiti.
Ylimalkaan ei mikään ollut helpompaa kuin havaita Richardin tunnetten ja ajatusten suuntaa kunakin hetkenä, vaikka toisinaan saattoi olla vaikea arvata niiden kestäväisyyttä; sillä tuulenviiri ei ollut kernaampi tottelemaan vaihtelevaa vihurin puuskan, kuin kuningas kuohuvia himojansa.
Mutta siksi että paremmin tietäisin arvata, mitä tulee tehdä, pyytäisin sinua, Simo veikkonen, minulle suoraan selittämään, minkälaisissa tekemisissä olet ollut Gilchrist Mac-Ian'in kanssa, koska sinä häneen niin lujasti luotat.
Nyt kun Kokka taas astui seuraan, teki Lydia vielä koetuksen, estääksensä häntä yhtymästä tuohon ikävään puheluun, ja voitti kuin voittikin viimein sen, että huudettiin muutkin pojat esille ja, kotvasen arveltua, lähdettiin "kätkemään sormusta", missä leikissä Lydia sai tilaisuuden arvata itselleen sydämensä rakastetun.
Vielä vaikeampi oli arvata Hanneksen vaatimuksia päähineiden suhteen. Hän ei kärsinyt, että Kerttu juoksi kadulle paljainpäin. Mutta pääliina ei ollut myöskään hänen mieleensä. Nyt syntyi kysymys: mikä siis oli Hanneksen mielestä päähän pantava?
Jos hevonen kerran on hyvästi oppinut yksin vetämään, niin käypi se toisenkin rinnalla hyvin ja silloin voipi jo edeltäkäsin arvata, kuinka väkevä toisen pitää olla."
Aatos, että joutuu se kohta jonkun toisen omaksi, vie minulta usein öitten unen.» Niin lausui nuori, uljas isäntä Eerikki vanhalle isällensä. »Näenpä ettes vielä voi arvata rauhallisen onnes kalleutta. Mutta enpä sitä ihmettele.