Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Päivän koitteessa heräsivät Pekka ja Antti ja tapasivat Yrjänän ja Heikin jo täydessä työssä valmistamassa lumianturoita. Tämän nähdessään he menivät synkän näköisiksi, sillä he arvasivat mitä oli tulossa. Yöllä oli satanut paljon lunta, jonka tähden oli tarpeen, että nuorukaiset kulkivat edellä polkemassa tietä raskaalle kelkalle.
Ratsastajat olivat kuin satuloihin kiinni kasvaneet, kumartuivat eteenpäin ja riensivät, ratustimet höllällä, määräpaikkaa kohti; he kavattivat jokaista keikkumista ja arvasivat edeltäkäsin jokaista estettä. Hiekka ryöppysi heidän ympäri.
Niin muodoin oli Tolpan Pirjo syytön saunan paloon; ainoastaan kirjat, ne olivat pahana pilkkuna, että hän ne koriinsa oli ottanut. Muutoin kyllä vanhemmat ihmiset arvasivat ilman minun sanomattakin, missä Pirjo oli. Sillä tiesiväthän ne, että Pirjon Katri tyttö oli Kemissä naimisissa, ja missä olisi Pirjo muualla kuin tyttönsä luona.
Huomattuaan vaahtoisen hyrskyn veden pinnalla, arvasivat nämät veden kuninkaan väkineen lähestyvän, pudottivat kiireessään hopeapäiset harjansa ja kultaiset sukimensa veteen ja riensivät riemuten ruoko-rintaan häntä vastaanottamaan. »Terve Ahti! terve kuningas!» kaikui täältä jo kauas matkaseurueellemme vastaanotto-huuto.
Jos hän menisi rantaan, siellä saisi hän sen parhaiten tietää. Hän meni sinne kiertäen syrjäteitä, sillä hän oli jotenkuten saanut päähänsä, että palvelijatkin arvasivat hänen mielentilansa ja tunteensa ja seurasivat häntä väijyen. Siellä hän vasta sai varmuuden. Venhe, jolla Olavi oli eilen lähtenyt vesille, ei ollut vielä rannassa. Hän ei siis vieläkään ollut palannut?
Olivat kuulleet osan keskustelua ja arvasivat loput. Mutta kuinka kaivattu majuri olikin, eivät Maria ja Leena oudoksuneet, että majurinrouva näytti enemmän alakuloiselta kuin iloiselta. Olihan varsin otaksuttavissa, että majuri pikaisella matkallaan oli saanut suuria vaivoja kestää.
Kaikki ihmiset arvasivat, että Valvoherra oli Laurin kuoleman jälkeen tehnyt kuitit ja tuomarikin sen tunnossaan tunsi, vaan ei voinut todistajain puutteessa asiaa oikaista, eikä kuitteja vääriksi tuomia. Noin oli lautamies jo kahdesti onnistunut toisen omaisuuden anastamisessa ja siitä hän iloitsi.
He seisoivat siinä kiinni toisissaan, odottaen hirveässä tuskassa. Ovi ritisi vielä kerran, vaan se ei au'ennut. He päästivät molemmat puoleksi tukautetun huokauksen; he arvasivat, että oven takana nukkuva sotamies vaan oli kääntynyt. Kaikki muuttui jälleen hiljaiseksi, kuorsaaminen alkoi uudelleen. Dominique tahtoi välttämättä, että Françoise ensin kiipeisi huoneesensa.
Aukustilla oli kaksi tapaa lähtiessään poikajoukosta äidin käskiessä häntä. Toisinaan hän lähti iloisena ja juosten, mutta toisinaan pää syvällä hartioitten sisässä astua hoippuroi kuin sokea. Silloin arvasivat toiset, että nyt Aukusti menee lukemaan.
Katselivat he ympärillensä, nähdäkseen Kyöstiä, uskollista ystäväänsä. Mutta hän ei ollut tässä, hän käyskeli kaukana pellolla, käyskeli tuijotellen totisesti maahan ja mietiskellen itseksensä. Kysyipä viimein Juhani muutamalta mieheltä, joka seisoi heitä lähinnä, kuinka yhteistä huutokauppaa uskallettiin pitää sunnuntaina, Herran pyhänä sapattina. Kulovalkeana silloin nauru ja tirskuna juoksi miehestä mieheen ympäri kaiken kansan, ja nytpä arvasivat veljekset asian oikean laidan.
Päivän Sana
Muut Etsivät