Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Sanat kuuluvat: 'Sinun nimesi tähden, Herra, ole armollinen minun pahalle teolleni, joka suuri on'. Mitä suurempi se on, sitä kunniallisempi on Jumalan armo, jos se anteeksi annetaan. Suurten syntien anteeksi antaminen tulee suuren Jumalan kunniaksi. Sinun sydämesi on kova kun kivi.
Toiselta puolen näkyy armo suurena ja ihanana, mutta toiselta taas armon hylkääjien rangaistus kamalana ja hirmuisena. Kaihomielin, mutta vakuutettuna Jumalan sanan ijankaikkisesta totuudesta, palajaa matkustaja tältä retkeltä. Vähän matkaa itään päin Kapernaum'ista ovat muinaisen Korazin'in rauniot, jonka häviöstä Herra myös on puhunut sanoja, jotka ovat käyneet toteen.
Omaisuudeks itsellensä armotyönsä kautta Tahtoo Hänen rakkautensa minuakin auttaa. Minä olin kadotettu ijankaikkisesti, Vaan Hän verellään mun osti, hukkumasta esti. Siis mä nytkin Häntä kiitän riemuisesti sangen, Tomuun maahan kasvoilleni kunnioittain lankeen. Mulle kelvottomalle on armo aivan suuri, Kun saan kiitosuhrin tuoda Jesukselle juuri.
ken olet, mistä; ihmetyttää meitä niin armo sulle osoitettu, kuten se ihmetyttää, jot' ei ollut koskaan.» Ja minä: »Keskitse Toskanan virtaa vuo pieni, Falteronan synnyttämä, pitempi kuin on peninkulmaa sata. Sen rantamalta saavun elävänä; ois turhaa sanoa, ken olen, koska, vähäinen vielä nimelläin on kaiku.»
"Köyhiä!" huudahti Armo, "ja sillä tapaa vaatetettuna semmoiset pitsit!" Kornetti punastui ja sanoi vain: "he ovat aina hyvissä vaatteissa". "Mutta kukapa, hyvät ihmiset, tuo vihainen herra oli?" huudahti Julia. "Talon herra", vastasi kornetti; "hänellä näkyy olevan levotoin ja äreä luonto ... muuten en tunne tästä perheestä paljon mitään..."
Hiljaa sielu huo'ahtaapi, Hiljaisesti naurahtaapi Povi neitosen. Hiljaa vaan! Hiljaa sydän sykkäileepi. Hiljaa aate kierteleepi, Tunne tulta lyö; Hiljaa silmä tähystääpi, Hiljaa sieluun kuva jääpi, Hiljaa kuluu yö. Hiljaa vaan! Hiljaa ääni huokauksen, Hiljaa henki rukouksen, Hiljaa aate maan, Hiljaa nousee taivahalle, Hiljaa vuotaa maailmalle Armo, siunaus. Nimipäivänä.
Jalopeurain kitahan Marttiira nyt anna! Katumuksen ahdistus, Tuska, vaiva, vaikerrus Palkkana on sulla... Herran armo mulla! Felton hölmistyi tuosta oudosta puuskasta ja seisoi kuin kivettynyt. Ken te olette, ken te olette? huudahti hän, liittäen kätensä ristiin, oletteko Jumalan sanansaattaja vai helvetin sikiö, oletteko enkeli vai paholainen, onko nimenne Eloa vai Astarte?
"Hän on poissa," sanoi Märta itkien, "mutta sinä et saa siitä tulla levottomaksi, Valdemar; hän on Jumalan ja kaikkein pyhäin suojeluksessa. Ole vaan rauhassa, paras poikani, ja taivaan armo tuopi hänen jälleen syliisi." Lääkäri keskeytti tämän sairaalle vaarallisen keskustelun päästämällä irti siteet, jotka Signe oli laittanut hänen haavoihinsa, joiden tilaa hän tahtoi tutkia.
»Valiovieraat Lampaat ehtoollisen tuon pyhän, joka ravitseepi teidät, niin että toivehenne aina täyttyy. Jos Luojan armo hänen suonut maistaa on siitä, mikä pöydältänne putoo, jo ennen aikaa, jonka kuolo määrää, pyyteensä ääretön te nähkää, suokaa hänelle pisara: te juotte aina lähteestä, josta aatoksensa tulee.» Beatrice näin.
"Ja näiden tyhjien vuosien ja viimeisten vaarallisten, tuskallisten kuukausien kuluessa on rinnassani ollut varma tunne: 'Niin tapahtuu! Sinulle tapahtuu uskosi mukaan. Pelastajasi tulee ja kätkee sinut varmasti lujaan rintaansa. "Ja mikä armo, mikä sanomaton taivaan armo se on tapahtunut! "Minä olen hänen omansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät