Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kyynelten armo syntymälahjoista laupein on meille, surun suuren tarmo kylvetty siunaten sydämien teille: kärsien kestät, silloin kun nauttien sortuisit ammoin, itkien estät itsesi vallasta tyhjyyden kammoin. Ikävöi, ihminen, taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen! Rannalta tuskien nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen! Kultainen helää ihmisen ikävöivän sielussa kieli.
Kiusauksin saatana Tahtoo uskon aivan kaataa, Tulisilla nuolilla Epäilykseen sielun saattaa. Mut kun sielu Jesusta Avuks huutaa vaan, Apu annetaan, Armo koittaa, Sielu voittaa Veren kautta voimakkaan.
Tahtoisinpa silloin tietää, mikä voisi paremmin todistaa elämäni olleen hyödyksi ja menestykseksi maalle ja hallitukselle; koska luonnollisesti ei ansiotonta Hänen Majesteettinsa armo palkitse, mutta semmoinen saa itse eläkkeensä työllään hankkia vanhana, niinkuin nuorenakin, ja säästää ja rehmiä."
"Kaarlo!" sanoi Armo juhlallisesti, "katso minuun!... Jumala siunatkoon rehellisiä silmiäsi, poikani! Niin minä tunnen sinun, ethän sinä tahtoisi minua askelta astumaan, jota perästäpäin saisin katua?" "
Hän kääntyi äkkiä toisaalle ja lähti pois. Minä seurasin häntä, sillä hän oli unhottanut avain-kimppunsa. Me menimme vierashuoneen lävitse. Eversti istui siellä, nojaten päätään kättänsä vastaan, hän oli selin meihin päin ja näytti lukevan. Armo hiipi hiljaa hänen taaksensa, suuteli hänen otsaansa ja koetti, mennen sänkykammariinsa, tukehuttaa itkun-nyyhkähystä.
"Kaikki nuo pinttyneet syntiset ovat herätettävät jumalattomasta varmuudestaan, jossa he elävät, eikä se tapahdu, jos hemmottelemme ihmisiä ja lörpöttelemme Jumalan rakkaudesta. Vain yksi tie vie Jumalan luo: ensin synninhätä ja tuska, sitte armo ja rakkaus..."
GLOSTER. Mies parka kuoli ensi käskystänne, Perille sen vei siivekäs Mercurius; Tuo vastakäskyn tuoja oli rampa, Hän tuli parahiksi hautajaisiin. Jumala suokoon, ett'ei moniaat, Vähemmän ylevät ja taatut, mutta Enemmän veriset kuin verelliset, Pahempaa ansaitse kuin Clarence parka, Ja sentään epäluulost' ole vapaat! STANLEY. Hyvistä töistä, herra, pieni armo! EDWARD. Vait, vaiti!
"Oh, te ette tiedä, herra Henderson, mikä suosio, armo sille osoitetaan, jonka Ida-sisareni antaa esitellä itsellensä. Minä vakuutan, että se on kunnia, jota tuskin koskaan osoitetaan vieraillemme.
Vain hänen ruhtinaansa armo on hänet siihen ansaitsemattomaan kunniaan kohottanut. Siksi istuukin hän siinä paikallaan ilman mitään totuutta, sillä joko hän on syntynyt vasten luonnonlakeja tai on hän vasten luonnonlakeja tullut valtaneuvokseksi. Minä pelkään, että molemmat ovat tapahtuneet sattumalta.
Net vietiin levolle erääseen kammariin, jossa minä lupasin heidän kanssaan olla kaiken sen ajan, joka minulla oli vallassani. Armo, jonka hyvän-luontoisuus ei ikänä sallinut häntä levollisena näkemään surullista muotoa, meni nyt Maisteria lohduttamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät