Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Armfelt meni korpraalin luo, jonka tuli johtaa saattosotamiehiä ja sanoi: »Viekää nämä onnettomat linnaan ja sanokaa voudille, että hänen pitää vastata heidän säilymisestään.» Korpraali totteli ja komensi kaikki säännöllisiin riveihin sekä huusi »mars!»-sanansa, mutta silloin helähti vihellyspillin ääni.
»Niinpä tunnet meitä kylliksi sen verran, että tiedät, että me emme kumpikaan voi pitää kiinni molemmista. Entä sitte?» »Ei minulla ole mitään muuta sanottavaa.» Armfelt kääntyi toisten puoleen. »Siinäkö on koko syytös?» Muuan sotamies vastasi: »Hän pilkkaa kuningasta ja päällikköjä ja puhelee maan myömisestä viholliselle.» »Hm», sanoi kenraali, »vai olet sinä semmoinen mies.
Matalahuoneisessa alakerroksessa asui kreivi Gösta Armfelt, kuuluisan kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ja hänen puolisonsa, syntyisin de la Gardie, vanhin poika, kenraaliluutnantti, Uudenmaan läänin maaherra ja sittemmin senaattori.
Kokkolaan on Armfelt koonnut kaikkein viimeisimmät jäännökset, kouran täyden miehiä repaleissa ja niin nälkäisinä, että sääret kalisevat liikkuessa. Siellä he ovat ilman aseita ja ilman toivoa. Mitä he ajattelevat ja mitä he odottavat, en tiedä, mutta tuskinpa vain kuningasta, joka yhä viipyy turkkilaisten seurassa ja jättää valtakunnan oman onnensa nojaan.»
Muukalainen kun oli Suomen armejassa, hän ei luultavasti koskaan samoilla tunteilla seurannut meidän taistelujamme kuin perisuomalainen Kaarle Armfelt; mutta koska hän oli sankarillinen ja kunnianhimoinen sekä tottunut menestykseen ja saamaan kunniaa muilta, niin tuo nykyinen riippuvaisuus Lybeckeristä teki hänet yhtä kiusautuneeksi kuin kaikki muutkin koko armejassa.
Iikka katsahti synkän näköisenä ylhäiseen herraan. »Jumala on kyllä teidän kanssanne, herra kenraali, sillä te olette oikeudentuntoinen mies; mutta olihan Jumala paratiisissakin, vaan kuitenkin pääsi sinne käärme. Sen ne opettivat minulle nuoruudessani.» Armfelt katsoi häntä kummastellen. »Tahdotteko ennustaa meille pahaa?»
Armfelt astui hänen luoksensa, ja kohta molemmat katosivat toiselle puolelle leiriä. Lybecker aikoi myöskin lähteä, mutta vastassa oli Alli, joka oli yhdessä Iikan kanssa saapunut tänne. »Armollinen herra, armahtakaa minua!» rukoili hän. Lybecker kääntyi aivan vilkastuneena De la Barren puoleen, sanoen: »Kerrotaan kansan nurisevan minua, ja kuitenkin he minua etsivät.
»Kohtuullista ja oikein on», vastasi Armfelt, »että sotaoikeus tutkii tämän asian ja tuomitsee lain mukaan, ja ell'eivät tuomarit sovi yksimielisestä päätöksestä, lykätkäämme sitte asia kuninkaan päätettäväksi.» »Kuninkaan!» ärähti Lybecker. »Piru vieköön kuninkaan! Mutta nyt olen minä täällä kuninkaan sijassa ja minun viimeinen sanani on, että kaikkien syytettyjen pitää kuolla.»
Kreivi *Gustaf Armfelt*, syntynyt 1792, tuli luutnantiksi yliesikuntaan 1812, kenraalimajuriksi 1828, Uudenmaanläänin maaherraksi 1832, senaattoriksi 1847, otti eron 1853 ja kuoli 1856. Oli avioliitossa vuodesta 1819 *Louise Cuthbert-Brooken* kanssa, joka oli syntynyt 1801 ja kuoli 1865.
Mitä hän oikeastaan tarkotti?» De la Barre nykäytti halveksivasti olkapäitään. »Minä en ymmärrä suomalaista, minusta hän on liian umpimielinen. Minun ranskalais-puolalainen vereni on liian lämmin, mieltyäkseen tämän maan kylmään ja kuivakiskoiseen äänilajiin.» Armfelt jatkoi keskusteluaan Iikan kanssa. »Kuinka te muuten jaksatte täällä? Tämähän on jo kolmas yö.»
Päivän Sana
Muut Etsivät