Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
»Mitenkä minä olisin nähnyt hänet. Ratsuväkihän oli toisella puolella ja minä myöskin.» »Hän kalpeni», sanoi Simo hiljaa. »Minä en ole koskaan ennen nähnyt hänen kalpenevan.» »Armfelt on viisas mies», myönsi Aabel, »ja hän ymmärsi heti, että toisenlainen oli vastustaa venäläistä aukealla paikalla, jossa hän sai levittää koko voimansa, kuin seisoa solassa Pälkäneen kirkolla.»
Armfelt kääntyi Miihkalin puoleen, joka veljeensä katsoen sanoi, niinkuin he vielä olisivat olleet taistelukentällä: »Enpä ainakaan olisi luullut hullua täällä näkeväni. Oletpa nyt aika hourupäisen näköinen.» Yrjö jatkoi: »Mitä siitä, miltä mies näyttää, tärkeämpi on, mikä hän koettaa olla, ja tärkeintä, mikä hän todella on.
Kaikki äsken telttaan tulleet upseerit olivat reippaita ja muhkeita miehiä vaikka ijässä oli suuri erotus ja samoin elämänvaiheissa. Ylevänä ja synkkänä seisoi siinä Armfelt, suru maan kurjuudesta maalattuna otsalle, mutta vahvatekoinen vartalo ja kirkas katse todistivat hänen voimansa murtumattomaksi.
Niin minä tahtoisin aina olla täällä. Voi herra, te ette tiedä, mitä merkitsee köyhyys ja kun on koko maailmassa ainoastaan yksi, jossa sydän riippuu kiinni. Jos teillä olisi samoin yksi ainoa vain koko maailmassa, niin ette ajaisi pois minua.» Armfelt katsoi vaimoon osaaottavasti ja kysyi: »Mitä sitte aiotte toimitella? Mahdoton on naisen kulkea sotaväen mukana.»
»Minä pyydän ja rukoilen teidän ylhäisyyttänne!» sanoi Armfelt. Lybecker löi onnettomuuden tuskassa kätensä yhteen, ojensi ne liikutettuna kenraaleja kohti ja huusi käheästi: »Ja minä rukoilen teitä, hyvät herrat, älkää minua enää kiusatko! Ettekö näe, että minä teen itsessäni ihmeitä ja kukistan suuttumustani, jonka kuitenkin pitäisi nyt ukkosena iskeä teihin molempiin.
Kreivi *Magnus Armfelt*, syntynyt 1801, tuli luutnantiksi Moskovan rykmenttiin 1819, otti eron palveluksestaan ja asettui asumaan Viurilaan, kuoli 1845. Oli avioliitossa vuodesta 1825 kreivitär *Vava Armfeltin* kanssa, joka syntyi 1801 ja kuoli 1881. Nuoreen mieleeni teki tämä vierailu voimakkaan vaikutuksen, joka on kauan säilynyt.
Elokuussa Eversti Kaarlo Armfelt pienen joukon kanssa seisoi itäpuolella Savonlinnaa, vartioimassa Pulkasalmen tietä. Yht'äkkiä suuri Kasakka-parvi tunkeutui toista tietä vesien yli ja Armfelt'in täytyi hätäisesti peräytyä linnan turviin. Venäläiset ajoivat häntä takaa Kyrönsalmelle saakka, missä linnan tykit heitä tervehtivät.
Syyskuussa 1713 urhoollinen Kaarle Kustaa Armfelt sai ylipäällikkyyden Suomessa, mutta silloin oli jo myöhäistä korjata Lybeckerin erehdyksiä. Suurimmillaan ollessa oli hänen sotaväessään vain 6,000 miestä, ja maan koko eteläinen osa oli venäläisten hallussa. Estääkseen heitä pääsemästä edemmäs, asettui hän vastarintaan Kuokkalan solassa Pälkäneellä, keskellä Hämettä.
Nyt nuorempikin veli Yrjö tarttui puheesen ja todisteli, ett'ei Lybecker suinkaan enää tohtinut peräytyä, vaan että Armfelt, joka oli urhoollinen mies, oli auttava heitä, ynnä muuta samanlaista.
He olivat saaneet hänet houkutelluksi kertomaan muutamia seikkailujaan lyhyitä, reippaasti kerrottuja juttuja, joissa tavallisimmin kuningas, välistä Horn, Lewenhaupt tahi Armfelt, mutta ei koskaan hän itse, olivat kertomuksen päähenkilöinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät