Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Vehnäsmaitoa keskellä kesää? arveli arkkiaatteri. No, tuohan sitten vehnäsmaitosi; me olemme paljon kävelleet ja tyydymme hätätilassa vaikka mihin paitsi muniin. Riikka kantoi salaisesti riemuiten pöytään tuon uuden keksimänsä keitoksen. Nyt vasta hän huomasi, että se oli ruskeata, syrjiltä viheriää ja että se haiskahti oudolta ja tuntui pohjaan palaneelta.
Arkkiaatteri Linnaeus vei sitten vieraansa puutarhaan ja alkoi näytellä heille kaikkia noita monia ja harvinaisia kasvejaan sekä selitellä heille sitä ihmeteltävää järjestelmää, jonka mukaan hän oli lajitellut ja luokitellut tämän kauniin, elävän kasvistonsa.
Mitä tämä on olevinaan? kysyi arkkiaatteri, joka mielellään söi hyvää, vaikka aina kohtuullisesti. Se on nyt sitä vehnäsmaitoa, vastasi Riikka viattomasti. Arkkiaatteri maistoi, mutta sylkäisi samassa. Näin hirveätä lääkettä hän ei toki ollut potilailleenkaan tyrkyttänyt. Vaikka olikin hyväntahtoinen, oli hän kuitenkin jotenkin kiivasluontoinen. Hän sysäsi lautasen luotaan ja huusi.
Eerikki Pietarinpoika, joka ei ollut niin nopsa kuin hänen nuori toverinsa, läheni verkalleen, käärmekeppi kädessä, ja sai nähdä tytön onnistuvan pienessä, viattomassa kepposessaan. Tuskin oli arkkiaatteri Linnaeus sillä hänhän se oli huomannut mansikat, kun hän suopeasti hymyillen katkaisi keskustelunsa, istahti kivelle ja alkoi hyvillä mielin maistella niitä.
Arkkiaatteri, joka sill'aikaa oli uudelleen innostunut Kanadasta saamiaan kasveja tutkimaan, ei huomannut, että hänen oppilaansa tätä kirjettä lukiessaan kävi yhä murheellisemmaksi, kunnes pari isoa vesikarpaloa valahti alas Eerikin poskille. Oli siinä kuitenkin muuan, joka kaiken huomasi, ja se oli Eriikka Lindelia.
Lapset, mitä te mellastatte? torui arkkiaatteri, mielihyvin katsellen nuorten vereviä, juoksusta hehkuvia poskia. Eerikki tahtoi täydessä laukassa kaapata itselleen suuren nimen, nauroi tyttö. Ja nyt olen sen saavuttanut, vastasi poika. Arkkiaatteri naurahti. Ei suuria nimiä saavuteta ruusupensaiden yli hyppimällä, sanoi hän.
Käytiin vatien kimppuun: niiden sisältöä oli mahdoton syödä; munia olisi voinut luulla joiksikin uusiksi tähän asti tuntemattomiksi kiviksi. Ei, pullula mea, sanoi arkkiaatteri, ota pois nämä piikivet ja tuo meille jotakin muuta. Nämä ovat kukonmunia. Riikka sävähti tulipunaiseksi, mutta kuiskasi, varmasti toivoen sitä loistavampaa voittoa tämän ensimmäisen tappion jälkeen: Eno saa vehnäsmaitoa.
Hänen silmänsä loistivat, hänen kasvonsa kirkastuivat; hän oli, kuten sanotaan, kuin "kala vedessä"; ja kuitenkin oli koko hänen olennossaan ja käytöksessään jotakin hänen rakkaiden kukkastensa viattomuutta, lauhkeutta ja rauhaa. Arkkiaatteri oli käskenyt valmistaa illallisen, mutta jättänyt tavallisuuden mukaan ruokalajien määräämisen muiden huoleksi.
Ystäväni Ljung on jo ennen tarjoutunut arkkiaatteri Linnén välityksellä hankkimaan minulle tilaisuuden ottamaan siihen osaa. Hylkäsin silloin tämän tarjouksen, koska en odottanut niitä tapauksia, jotka sitten sattuivat; mutta nyt matkustaisin mielelläni, varsinkin kun siten saisin käydä äitini luona Pyrmontissa.
No niin, vaan se nyt ei käy ollenkaan laatuun! vakuutti kasvitarhantirehtöörin rouva Ljung suurella varmuudella, luettuansa miehensä olkapään yli arkkiaatteri Linnén kirjeen. Lähettää sinut Afrikkaan! Eno on suuri mies, sitä en tahdo kieltää, mutta suuretkin miehet voivat toisinaan kulkea yömyssy päässä. Asialla on huomattava puolensa, vastasi Eerikki, vielä kerran lukien kirjeen alusta loppuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät