Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Meille vain on oikea nautinto suotu, kun äly, sydän, kokemus, tieto, taito, mielikuvitus, kaikki yhtyvät ja mahtavan virran lailla vihdoin päätyvät aistien mereen! Ione!» Lausuttuaan viimeisen, ihastuttavan sanan Arbakes vaipui jälleen syviin mietiskelyihin.
Se hämmensi hänen henkeään silloinkin kun Arbakes oli loistavimmalla tuulellaan. Hänen kylmä ja ylpeä luonteensa vaikutti korkealta vuorelta, joka peittää auringon varjoon. Mutta hän ei milloinkaan kieltäytynyt häntä vastaanottamasta. Hän oli tahdoton tuon vaikutuksen suhteen, joka herätti hänen rinnassaan, ehkei pelkoa, niin ainakin tuskaa jostakin liikkumattomasta, jostakin sietämättömästä.
Arbakes huomasi hänen häminsä, mutta näyttämättä siitä välittävän hän virkkoi hymyillen: »Tiedäthän, mitä vanha runoilija sanoo, että nainen pysyköön kotona ja askarrelkoon siellä.» »Tuo runoilija oli kyynikko», Glaukus sanoi, »ja vihasi naisia.» »Hän puhui maansa tapaan, ja se maa oli teidän paljo ihailtu Kreikkanne.» »Aikoja ja tapoja.
»Pitääpä maiseman todella olla kaunis», Arbakes sanoi kylmästi, mutta kohteliaasti hymyillen, »kun se voi houkutella iloisen Klodiuksen ja kaikkien ihaileman Glaukuksen kaupungin joukontäyteisiltä kaduilta tänne.» »Onko luonnossa siis yleensä niin vähän houkuttelevaa?» kreikkalainen virkkoi. »On nautinnonhaluisille.» »Varma, mutta tuskinpa viisas vastaus.
Omatuntosi paljastaa sinut! Sinä vapiset kostavan jumalan uhkaavan vasaran edessä. Poistu luotani ja jätä minut suruuni!» »Tuska on järkesi hämmentänyt, Ione», Arbakes virkkoi vaivoin saaden äänensä pysymään rauhallisena. »Annan sinulle anteeksi. Huomaat lopultakin minut varmimmaksi ystäväksesi. Mutta julkinen katu ei ole oikea paikka neuvotteluille minun lohduttaa sinua. Tänne, orjat!
He kietoutuivat toisiinsa he vaappuivat puoleen ja toiseen he liikkuivat ahtaan taistelukenttänsä päästä toiseen he kiljahtelivat vihasta ja kostonhalusta. He olivat nyt alttarin edessä nyt sen patsaan juurella, jonka äärellä taistelu oli alkanut. He päästivät toisensa irti hengähtääkseen. Arbakes nojasi kuvapatsaaseen, Glaukus siirtyi jonkun askelen päähän.
Eikä häneltä suinkaan puuttunut halua nolata ja nöyryyttää egyptiläistä. »Olet oikeassa, viisas Arbakes», hän sanoi, »me voimme toisiamme kunnioittaa, mutta ystäviä meistä ei tule. Minun juhlistani puuttuu sitä salaista suolaa, joka huhujen mukaan antaa sinun juhlillesi niin erikoisen maun.
Glaukus oli hengenvaarassa mutta hän, Nydia, hänet pelastaisi! Arbakes ja Ione. Nydia jälleen puutarhassa. Pääseekö hän vapaaksi auttamaan atenalaista? Kun Arbakes oli lämmittänyt itseään aimo kulauksilla tuota hehkutettua ja maustettua viiniä, jota herkuttelijat siihen aikaan pitivät niin suuressa arvossa, tunsi hän itsensä tavallista joustavammaksi ja iloisemmaksi.
Ione vapisi, vaikka hän ei tiennyt miksi. Huntu verhosi hänen piirteensä ja kätki ilmeen, joka, jos Arbakes olisi sen nähnyt, olisi pelottanut ja raivostuttanut häntä. Hän ei todellakaan ollut Ionesta koskaan ollut niin vastenmielinen kuin nyt hänen kaunopuheisen äänensä kaiku, joka tuntui kätkevän niin rumia aikeita, kuului nyt hänen korvissaan särkyneeltä.
Hän katsahti nopeasti ympärilleen. »Viekää atenalainen pois!» hän huudahti. Nopeasti! Hän on syytön! Vangitkaa egyptiläinen Arbakes hän on Apekideen murhaaja.» »Oletko mieletön, oi Sallustus?» preetori sanoi nousten tuoliltaan. »Mitä järjetöntä tarkotat?» »Viekää pois atenalainen! Pian! tai hänen verensä lankee teidän päällenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät