United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun läksi hän taasen käyskelemään alas, asui hänen kasvoillansa ijankaikkinen rauha. Niin hän poistui, auringon vaipuessa Efraimin kukkulain taakse iltaruskon purpuraiseen mereen ja seeteripuiden peittyessä hämärään. Kaunis, juhlallinen oli tämä näky. ARAM. Armas Lea, oletpa maalannut sieluni eteen ankaran kuvan rukoilevasta miehestä.
Mutta ilon ja rauhan tarjoo sydämelleni köyhä Aram. Hän lempii Leaa Lean tähden, vaan ei hänen isänsä kullan tähden, ja Lea lempii häntä ja tahtoisi mennä hänen vaimoksensa, mutta toisin on isäni tahto. Ah, kuinka katkerata erota sinusta, sä päiväni lempeä! Sinua lemmin, vaikka oletkin Sadusealainen etkä usko, että kuolemme elämään ijankaikkisesti.
Suotko minun kertoa mitä näkivät silmäni eilen, laskiessa kauniin päivän? ARAM. Kuultelenpa mieluisasti. LEA. Katso, kun seurassa monilukuisen kansan tulimme erään korkean vuoren juurelle, katosi joukostamme äkisti vieraamme Galilean maasta, katosi eikä kenkään tietänyt mihin.
Hänkö nauttisi näiden huulien pyörryttävää hekkumaa, Saaronin pyhää ruusua tuossa? Mutta, Joas, haa, minä varastan sun kukkaseltasi ylimmäisen hunajakasteensa pois! ARAM. Lea! LEA. Aram, mitäs teit? ARAM. Mitä tein minä, Lea? LEA. Mitä tiesin minä, mitä tiesin minä, ah, taivaan ihanuus! mitä tiesin minä? ARAM. Ja minä? LEA. Vaiti! Minä kurja punehdun ja häpeen, ja taasen häpeen ja punehdun.
Vaiti, Aram, vaiti! Sinä ansaitset rangaistuksen. ARAM. Rankaise minua! LEA. Joaksen puolesta sen teen. ARAM. Etkö itse puolestasi?