United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pidä kiinni tuota!" huusi hän, samassa siepaten Antinkin kiinni, raahasi hänetkin rekeen, hyppäsi itse siihen ja ajoi kiireesti pois.
Nyt hän vain naureskeli, ja vaikka hän näki Antinkin, ei hän ollut milläänkään, vaan höpisi jotakin, mitä ei kukaan ymmärtänyt. Mutta kun tultiin niin likelle valtaväylää, että kosken pauhu alkoi kuulua, huusi Juhani: "Ja yksi hyppäsi koskeen ja toiset huusivat, että voi meitä, pojat..." Hanna ja Antti kävelivät jäljessä. "Mitä nyt sanot epäluuloistani?" kysyi Hanna.
Kavala Jukke villitsi sinut ja sinä teit, niinkuin ymmärsit olevan oikein.» »Etkö todellakaan ole minulle paha niistä rahoistasi?» sanoi Hanna ja kiersi kätensä Antin kaulaan: »Voi kun sinä olet hyvä.» Ja kuumat kyyneleet alkoivat valua Antin polville. Kihosi kirkas kyynel Antinkin silmän nurkkiin, kun tunsi, että Hanna viimeinkin tulee ymmärtämään Juken kavaluutta.
Antinkin mielestä tuo harmaa verkanuttu oli hyvin mukava ja kaunis, mutta »jok' on verassa, se on velassa, talonpoikain seassa» arveli hän ja aikoi lähteä eteenpäin. Juutalainen innostui. Osta veli, huusi hän, tarttuen Antin käsivarteen osta, mine anda se sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah'!
Antti astui kiivailla askeleilla metsäpolkua ja taittoi visan, jolla vuoron sinkoili pieniä kiviä, vuoron ilmaa pieksi. Tyyneenä ja hiljaisena kävi Elsa hänen jälessään. Jopa joutuivat he sen mökin edustalle, jossa Elsan vanhemmat asuivat. Antti seisahtui. Jää hyvästi, Antti! sanoi Elsa ystävällisesti, antaen sulholleen kättä. Antinkin sydän jo heltyi.
Kolkutettiin kepillä marmoripöydän laitaan ja annettiin koukussa kuuntelevalle kyypparille määräyksiä, joita hän juoksujalassa riensi täyttämään. Kutsuttiin tuutingit ja tilattiin portsionit päälle. Toverien vapaa, ystävällinen käytös ja heidän tottunut, varma tapansa asettua olemaan tempasi heti kohta Antinkin samanlaiseen mielentilaan.
Tuskin oli Oskari saanut rakkaat omaisensa terwehdytetyksi ja matkareppunsa sisään saaduksi, kun hän jo kiirehti Antin luo. Sanatonna, äänetönnä syleili Antti towin ystäwäänsä ja kyyneleet wieriwät hänen poskiansa myöden; yhtä innokas oli Oskarin kuin Antinkin terwehdys. Eiwät olleet Oskarille tuntemattomat ystäwänsä kirjalliset harrastukset; kirjewaihdon kautta oli se hänellä tiedossa.
Ja tällaisessa talossahan tuota löytyy työtä Antinkin laiselle tekijälle, sillä meillä tehdään kaikki kotona, ainoastaan padat ja kahvikupit ostetaan. Kahvipannutkin tehdään kotona, siis aivan lusikasta kuokan varteen asti kaikki. Ovatko nämäkin huonekalut kaikki kotona tehtyjä? Kaikki. Tuo minun kirjakaappini tuolla kamarissa on Honkaniemestä isäni tuoma. Hyvästi tehtyjä.
Sitten päivänä muutamana joku löi Pekkaa lujasti olalle. Se oli Antti. Ilosta loistaen hän ojensi pyssynpiipun Pekalle ja sanoi: "Nyt, Pekka, lähdetään!" Tapansa mukaan Pekka kohotti kätensä ja hänen kasvonsa loistivat yhtä iloisina kuin Antinkin. "No niin, lähdetään vain. Mene sinä kauppiaaseen; minä tulen pian jäljessä."