Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
"Niinhän se on aina!" sanoi Sanna huudahtamalla, "että rikkailta, jotka kyllä halusta antaisivat lapsensa elää ja voisivat niitä elättää ja kasvattaa, niin niiltä ne vaan kuolevat... Köyhillä ne elävät ... eivät kuole vaikka annettaisiinkin. Ei Jumala huoli anti paloista." "Ja niin kuin minä ainakin olen koettanut hoitaa ... niin kuin silmäterääni ... ja kuolevat ne vaan," itki emäntä.
"Tän lausun siks, ett' ylellisyys siellä Ol' linnassa, min jätimme jo noin, Ja sentään kesken hekkumaakin vielä, Kun kemuiss' söin ja parhaat viinit join, Ma tunsin nälän tuskaa mieron tiellä Ja karvaampaa kuin kerjuri ma koin: Näet vieraan anti puutteeks mulle muuttui, Ja puutuin kaikkea, kun vapaus puuttui.
Pikku poika tulee karsinasta ja selittää, että sen tietää siitä, että Otti on urosa ja Anti imisä. En tiedä, kuinka sen sittenkään tietää. Poika selittää. Ahaa! Sen pojan nimi on Taavetti. Sillä on housuja kannattamassa nahkainen solkivyö niinkuin aikamiehillä ja vyöstä riippuu tuppi. Sillä ei ole milloinkaan ollut puupuukkoa. Saisivat ne jo antaa minullekin oikean puukon.
Kenpä Syntys' tuntevi kaukaisen? Kaukaa täältä sä sinisilmäs' Päivän valohon, heräten, loit. Meren anti, ei vaimon, Ompi tytär Morannalin. Ehkä autuas aalto nousi Kevättuulilla päivähän päin, Vaipui taasen ja sinut Valkovaahdosta synnytti." Impi otsalle nuorukaisen Painoi huulensa hymyilevän "Veljen' oot sinä. Voinko Olla veljeni morsian? Kaukaa saapuva sulhon' ompi.
Häh?" puhkesi Katru puhumaan, ikäänkuin peläten, ett'ei hänen puheellansa ole ollut vielä tähän anti täyttä vaikutusta. "Ne ovat kaikki pahoja tietoja, mitä olet Ainasta saanut tietoosi. Laulut semmoiset, joita olet hänen kuullut laulavan, eivät ole koskaan pätö ihmisen työtä. Se on ihmisraukkain sivistyksen merkkejä, josta he Jumala paratkoon niin paljon nykyaikana puhuvat.
Kunnian-arvoisa Bostenag ei ollut puhunut paljon ollenkaan siitä anti, kuin Alroy oli kukistunut; se oli todella aivan ilmeistä, että hänen hengenvoimansa, vaikka kohta ne eivät olleet kokonaan luopuneet hänestä, olivat kumminkin suuresti tylstyneet. Hän ei jättänyt koskaan vuodettansa; hän ei pitänyt mitään vaaria siitä, mitä tapahtui.
On kuin elämäni täällä tulisi menemään hukkaan, niinkuin olisin iäti kadotettu. En ole osannut tutustua täällä kehenkään, ainoa oikea ystäväni, Anti, istuu siellä kotona rappusilla ja odottaa minua, ja kun minua ei kuulu, lähtee vihdoin yksin metsiin, vastahakoisesti, vain aikansa kuluksi, hyvin tietäen, ettei hän sieltä yksin mitään saa.
Minä tempaan sen syliini. "Saanko minä sen?" "Saahan sen." Nyt se on minun koira. Sen nimi on Otti. Se potkaisekse sylistäni ja ryntää pirttiin, minä jälestä. Siellä on pankon alla kolpperossa vasu, jonne se juoksee. Siinä on toinenkin aivan samanlainen. Sen nimi on Anti. Ne ovat niin yhdennäköisiä ja yhdenkokoisia, etten tiedä, mikä on Otti ja mikä Anti.
Vasta sitten, kun Anti ilosta ulvoen karkaa vastaan kotijärven jäällä, josta se on kuullut tutun tiuvun ja hyppää rekeen ja nuolee nenän, huulet ja posket, ja minä sitten hänen kanssaan kaiket päivät hiihtelen Kurkisuon lumiset ulapat ja saaret ja takalistot, vasta sitten minä pääsen hänestä rauhaan. En kuitenkaan kaipauksestani häneen. Hän oli poissa, kun tulin takaisin.
Kaikkea sitä kurjuutta, mikä näissä syntyi, ei nyt ole paikka ruveta kertomaan, koska se ei kuulu aineesemme. Pian täytyi talollisten itsensäki ruveta syömään olkia ja pettua. Ainoastaan varakkaimmat talot, kuten meidänki talo, söi enään "selvää" leipää. Mutta köyhemmissä taloissa ei vuoden niukka anti riittänyt edes välttämättömimpiinkään tarpeisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät