Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kapteeni oli puhunut, mitä hänellä oli puhuttavaa, ja antanut tarpeelliset käskyt. Hän palasi nyt takaisin laivaansa. Aamupuoleen yötä muuttui ilma sumuiseksi, mutta sade taukosi. Tuuli oli yhä kiihtynyt ja kiihtyi kiihtymistään. Pienen kaupungin kaduilla ei näkynyt ketään, jotta Anterolla oli hyvä tilaisuus tuottaa puodin alla olevaan kellariin koko joukon pakkoja kalliita vaatteita.
»Päästäkää hänet ulos!» pyysi Elina. »Lapset pitää jo viedä sisään yöksi, vaan minä en uskalla niin kauan, kun Antero on siellä.» Alli ja Antero tulivat ulos. Anterolla oli kädet selän taa sidottuna; hän katsoi taaksensa ja koetti irrottaa niitä. Elina meni Allin luo näyttämään tuoppia. »Katsokaa, tämän löysivät lapset metsästä.»
Tule pois minun kanssani.» Ja Iikka yritti lähteä, mutta Anterolla ei näyttänyt olevan halua lähteä hänen kanssansa. »Vähäpä tästä naarmusta lukua. Eihän siitä enää verta juokse; kohtahan se jo paranee.» »Mistä sait reiän päähäsi?» kysyi Elias. »Sieltä se tuli kosken terävistä kivistä, kun hengen edestä ponnistelin maalle.» »Entä hevoset, jotka otit ensi yönä, annoitko ne takaisin?»
Totta on, että Anterolla usein oli paljon tekemistä, etenni alussa, ennenkuin hän sai kauppiaan ryhtymään uusiin asioihin, syynä siihen kun oli, ettei kauppias näitä asioita ymmärtänyt; mutta kun oli Antero ne selittänyt väliin niin tarkkaan, että niitä olisi pieni poikakin ymmärtänyt, ja kauppias oli huomannut, miten edulliset ne hänelle olivat niin ihastui hän Anteroon, ja juuri eräänä tälläisenä ihastuksen hetkenä oli hän teettänyt testamenttinsä, josta hän jo sitä ennen samate ihastuksien hetkinä oli puhunut.
Minä nostan silmäni mäkiin päin, josta minulle apu tulee. Pfalzilainen veli piti sanansa ja lähetti jo kahdeksan päivän kuluttua Anterolle kirjeen, jossa tyystin kertoi tunneli-rakennuksessa vallitsevat olot; ja ilmoitti ystävällensä, hänen puolesta puhuneensa erään työnjohtajan kanssa, jolta sai luvan, että Anterolla olisi palvelus Hauenstein'issa, varsinkin jos hän on voimakas ja ahkera mies.
Hän näki, että kauppias suurilla askeleilla lähestyi sitä ovea, jostei enää takaisin palata, ja nyt ansaitsi hän kauppiaan koko luottamuksen. Kauppias rupesi nyt vasta näkemään, että Anterolla oli pää. Sillä Antero johti häntä nyt kauppa-asioihin, joista Karlgren ei ennen osannut aavistaakaan.
Makasiineissa odotti kolme luotettavaa miestä yön tuloa ja väen katoomista kaduilta. Anterolla oli tointa. Tuon-tuostakin kävi hän kauppiasta katsomassa. Tämä luuli itsensä yhä enemmän parantuvan kuta lähemmälle kuolemaa ehti. Antero kiihoitti häntä uutisilla, että laiva sisälsi lastia monen kymmenen tuhannen markan arvosta. Päivä kului iltaan.
Anterolla oli turkki yllään, mutta Lauri tuli noutamaan omaansa tampuurista. Lähdemme muutaman viikon matkalle, sanoi hän tulematta sisään. Rovasti ei kääntänyt päätään, ruustinna sanoi: Vai niin, minne? Rajavaaralainen kutsui meidät luokseen, ja ehkä menemme vielä edemmäkin. Käymme ehkä Paavo Ruotsalaisen luona. Vai niin. Niin, hyvästi sitten.
Anterolla oli vaivaa hillitä talonpoikien ilkamoitsemista, myös sai hän kysymyksensä uudistamalla tietää alun riitaan. "Ruppert", kertoi isäntä, "on juonut tuopillisen toisensa perästä ja sitten tullut tappelunhimolliseksi, niin että Lopulla ei auttanut muu, kuin heittää hänet ulos. Vaan nyt hän on toimittanut niin, ettei hän voi velkaansa maksaa.
Tämä herätti kuitenkin toisten kateutta ja Anterolla oli siitä paljon kärsimistä, koska hänen hurskas luonteensa usein antoi aihetta alammaistensa ivaan ja pilkkaan, niinkuin kohta saamme nähdä. Kun nimittäin Antero ensi kertaa kaitsijana meni miestensä kanssa tuonne pimeään syvyyteen, virkkoi hän työmiehille: "Jokaisessa vuorikaivoksessa, miehet, löytyy kappeli.
Päivän Sana
Muut Etsivät