United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli jo ennättänyt ottaa myrkkyä, jota hän aina piti saapuvilla. Hämmästyneenä ja murrettuna Tzaparyn jalomielisyydestä heittäytyi hän tämän jalkojen juureen ja anoi anteeksi kaikkea pahuuttaan häntä kohtaan. Muutamia tuntia sen jälkeen kuoli Hamsa Bey. Tzapary seisoi ensimmäistä suremassa hänen ruumiinsa vieressä. Kuningas Kustaa II Adolf.
Näin ajattelin minä, ja siitä lohtui usein mieleni matkalla synkeässä yössä. Mun aamuni koittaa kohta, vaan te hetkeksi kuun valoon jäätte. Tähän vaikeni Jaakko ja raskaasti kohisi ja kohoili hänen rintansa, kunnes hämärti ilta, jolloin hän tyttärensä lasta anoi. Lapsen yli kohoitti hän vaipuvan kätensä ja niin tomusta erosi taistellut henki.
Tääll' en viihdy siitä asti, siit' en Hovilaa voi sietää, kuin tuo nainen tänne tuli, anoi, sai sen lemmen, armon, jonka ahjoon teiltä suli kaikki rauta tahdon, tarmon.» Ylös karkaa Affleck: »Mitä! Parahintain parjataanko? Täytyykö mun kuulla sitä? Heleintäin herjataanko? Mitä oisin häntä vailla? Metsä vailla lauleloa, mykkä meren kalain lailla, taivas ilman aurinkoa!
Hän painoi alas päänsä, vetäen katseensa takaisin, ja sulki hänet sydämeensä niin hellästi kuin hän olisi ollut lapsi, joka häneltä turvaa anoi. "Niin," sanoi hän itsekseen, "niin, minun täytyy antaa Tom Bowles'ille selkään; mutta odotapas, ehkä hän kuitenkin pitää hänestä." "Mutta," jatkoi hän ääneen, "te ette ymmärrä miten minä voin teille hyvän työn tehdä.
Ja kun tuo arkamainen epäily, joka ajaa horjuvat, hämmentyneet sielut kirkkoon, oli vallannut Jeannen, juoksi hän eräänä iltana, pimeän tultua, salaa pappilaan, polvistui pienen laihan kirkkoherran eteen ja anoi häneltä synninpäästöä.
Hän otti kulauksen ja sitten anoi armoa. "
MALCOLM. Ei, herrani; mut puhuttelin miestä, Jok' oli nähnyt hänen kuolevan. Hän kertoi, että petoksensa suoraan Hän tunnusti, teilt' armost' anteeks anoi Ja syvää katumusta osoitti. Niin kaunista ei mikään elämässään Kuin elämästä lähtönsä: hän kuoli, Kuin olis kuolemaa hän harjoitellut, Pois heittäin kallehimman kalleutensa Kuin kalun joutavan.
Mitä me muut tästä ajattelimme, niin kuningas ei siitä näyttänyt vähääkään huolivan. Hänellä oli jo uusia tärkeitä ajatuksia aivoissansa, eikä ollut hän millään muodolla jättänyt vehkeitänsä Venäjätä vastaan. Hän anoi turkkilaista armeijaa sultaanilta, sillä uudestaan käydäksensä Tsaarin kimppuun.
Siihen aikaan, jos joku anoi leipää, hän sai vastaukseksi: sepitse minulle laulu; ja köyhin kerjäläinen palkittiin monasti kultarahalla, jos oli esittänyt anomuksensa värsyllä." "Ja onko tämä yleinen runouden tunto," sanoin minä, "nyt kokonansa kadonnut teistä?"
Tuo puhe kateen myrkyllä nyt täytti Niin Hamletin, ett' anoi vaan ja toivoi Pikaista palaamistas, jotta saisi Sun kanssas kilpailla. Ja tästä seuraa, LAERTES. Niin, mitä siitä seuraa, sanokaa? KUNINGAS. Laertes, rakastitko isääsi? Vai oletko vain pelkkä murheen kuva, Vain muoto ilman sydäntä? LAERTES. Kuin niin?