Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tämän asian näin toimitettuansa, Toivonen meni toisten liittolaisten tykö, ja puhui kullenkin samoilla sanoilla, kuin ensimmäiselle, ja anoi viisisataa ruplaa, jos mahdollinen oli kultarahoissa. Ja kukin oli iloissaan, kerran toki saattavansa tehdä tällen kunnon miehelle työn, ja lupasi tuoda hänelle rahat. Hän käski jokaisen tulla tykönsä seuraavana päivänä illalla kello kahdeksan aikana.
Kas tässä, Heikki, on sinulle", ja samalla hän antoi tälle oivallisen, hyvin taotun kirveen; "sen saat esivallalta ja samalla terveiset, että käyttäisit sitä voimallisesti, ja tässä on minulla toinen samalta mieheltä. Ja tässä, Mattu, on sinulle", ja hän anoi vaimolleen pellavavihkon.
Ei kaukana siitä tiestä, jota Metellus kulki, oli Numidialainen kaupunki, nimeltä Vaga, koko valtakunnan vahvimmasti käyty markkinapaikka, johon monta Italialaista tavallisesti oli asettunut asumaan ja kauppaa pitämään. Näitten toimien tapahtuessa, lähetteli Jugurtha yhä hartaammin vaan rukoilevia lähettiläitä, anoi rauhaa, tahtoi paitsi omaa ja lastensa henkeä antaa kaikki Metellon haltuun.
Vahdissa oleva aliupseeri ilmoitti nyt, että eräs upseeri, joka sanoi olevansa kreivi Bertelsköld, anoi päästä hänen ylhäisyytensä puheille. Antaa hänen odottaa. Minä sanon teille, Rydholm, viisitoista talaria ja kolme äyriä pitää teidän tukaatista ottaa. Minusta tulee keppikerjäläinen, saan lopuksi panna saapasteni kannukset ja miekkani tupen panttiin.
Sen verran ne sentään olivat saaneet aikaan, että, kun Lents harhailematta, reippaasti ja vakavasti isältä Annia anoi, hänestä oli, kuin joku olisi hänelle kuiskuttanut: he kyllä vielä ymmärtävät minua kiittää, etten ole heidän muistutuksistansa lukua pitänyt. Sepä paha se. Anni piti toisella kädellä esiliinaa silmillään ja toisella Lentsin kättä, sitte kun oli kättä lyöty.
Hän kiitti tätä hänen loistavasta urhoteostansa ja antoi hänelle luvan anoa joku palkinto sen edestä. Marcello anoi heti että Sadokin huone säästettäisiin, kun kaupunki lopullisesti oli valloitettu ja että kaikki jotka asuivat siinä, jätettäisiin rauhaan.
Kuinka olikaan hän kohdellut Maria Larssonia, Esterin orpanaa, joka anoi hänen suojelustaan ja otettiin vastaan niin, että hän ennen hyppäsi ikkunasta ulos talviyöhön kuin jäi setänsä taloon! Ester oli lapsena kuullut sisarensa Veronikan kertovan tästä julmasta tapauksesta; se oli käynyt kovasti hänen sydämelleen.
Hän puolestaan ymmärsi, että joukko anoi hänelle elämää ja vapautta, mutta kaikesta päättäen hän ei ajatellut yksin omaa itseään. Hetkisen hän katseli ympärilleen, sitten hän likeni Caesarin podiumia ja sylkyttäen impeä käsivarsillaan nosti silmänsä, joissa oli rukoileva ilme. Näytti siltä kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Armahtakaa häntä! pelastakaa hänet! hänen tähtensä minä sen tein!"
Nimitys otettiin mielihyvällä vastaan kaikissa piireissä, lausuttiinpa vielä, että oli onni, että sellainen kyky oli saatu isänmaalle pelastetuksi. Silloin kun virka perustettiin, oli se vain palkkiovirka. Muutamien vuosien kuluttua anoi viranhoitaja sen koroittamista vakinaiseksi viraksi sekä samalla hänen päästämistään osalliseksi asianomaiseen eläkekassaan. Anomukseen suostuttiin.
Ei itselleen mitään rukoillut, Annikille onnea anoi, kumarsi lattiaan, vaikkei ollut toivoa liioin, että Jumala kuulisi, kun ei tuohusta sytyttää tohtinut... Mutta tuvassa oli uusi karkelo alkamassa, ja kanteleen soittaja pöydän päässä juohatteli sormiaan kieliä myöten alkusoitoksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät