Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Palkitkoon Rooma lemmell' eloon jääneet, Ja niille, jotka nyt vien viimelepoon, Se haudan suokoon esi-isäin viereen. Täss' suovat gootit levon miekalleni. Omistas huoletonna, julma Titus, Viel' annatko sa poikas hautaamatta Kamalaa Styxin rantaa harhailla? Nuo veljein viereen viekää! Levossa maatkaa, isänmaanne uhrit!
Mihinkä kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellä, mutta herra ei vastausta antanut. Koskeeko päähän? Vai ehkä olet vilustunut? Jos minä käskisin keittää teetä? Ei tarvitse... Hierominen sinulle ehkä hyvää tekisi... se on varmaankin se sinun vanha kaulatautisi, annatko minä koetan... Mitä helvettiä sinä hommaat siinä ... anna minun olla rauhassa...!
Se oli melkein Heikin itsensä näköinen ja kokoinen, semmoinen, mimmoisena hän oli nähnyt itsensä salin suuressa kuvastimessa, ja sentähden ei Heikki sitä pelästynytkään, kun se hänelle virkkoi: Ei se jaksaisikaan, jos en minä auttaisi. Mitenkä sinä autat? Tule mukaani, niin saat nähdä. Istu vain siinä kelkassasi, kyllä minä vedän. Minne sinä menet? Menen joululahjoja viemään. Annatko minullekin?
LIINA. Sinä et vielä ole sanonut, annatko anteeksi sen, että olin epäkohtelias herra Varrolle. KAARLO. Minun puolestani saat kernaasti olla epäkohtelias hänelle. Kaarlo. KAARLO. Mikä hätänä? LIINA. Eikö sinulla ole enää yhtään ystävällistä sanaa minulle? Lupasithan kerran ettet olisi ankara, minäkuin olen niin nuori ja kokematon. Lapsi sinä olet, se on totta. Kas kuinka kaunista.
LOUHI. Pakosta, Kun et päässyt pälkähästä, Teit mulle urostekoja, Et omasta innostasi. ILMARI. Halvennat hyvänkin työni, Kyy kateinen! Mitä vaatisit minulta? LOUHI. Et kysy: tuletko, tyttö? Et kysy: annatko, äiti? Vaan latelet laulujasi Kuin olis tyttö jo omasi! ILMARI. Tyttö onkin mun omani. Kädestä sydämen tunnen. Sitä kuin pihdillä pitelen Enkä herkeä hevillä; Minkä ansaitsin, omistan.
Mutta tahdotko sinä puolestasi suoda anteeksi kovuuden, jolla sinua oikaisin ja joka niin huonosti soveltui Kristuksen tunnustajalle? Jumala on minulle antanut anteeksi annatko sinäkin?" "Kyllä, isä", vastasi Sven hämillään, "teit sitä paitsi aivan oikein, isä, antaessasi minulle niin ankaran läksytyksen, minultahan puuttui sekä hienotuntoisuutta että pojan kunnioitusta."
Siunatkoon!... En minä enää ymmärrä... Minä kysyn vielä kerran... Annatko minulle Johannan...? Sinä saatat meidät epätoivoon...
"Ja kahdenkesken olette asuneet näissä huoneissa, Topi tässä ja sinä tuossa toisessa." "Niin olemme." "Kuule Topi! Minä otan kaikki äskeiset puheeni takaisin. Ei Helka täällä teidän kanssanne olisi muistanut ikävöidäkään. Annatko minulle anteeksi?" "Annan, vaan en rangaistuksetta; sen saa määrätä Josu. Kerro hänelle rikoksesi, minä sillä aikaa käyn leipurissa."
Shemeikka loikoo lauteilla lehvien päällä, allaan hursti, ja Anja painelee häntä selkään ja hartioihin, hieroskellen ja hivutellen, huulilla onnekas hymy, silmissä ainaisen ihastuksen ilme... Voi, sinua, oma sorea poikani! Annatko, levähdän vähän? Levähdä, levähdä, sanoo Shemeikka.
Annatko todellakin anteeksi kaikki, mitä minun tähteni olet saanut kärsiä, ja rohkenetko minuun luottaa, kun nyt lupaan muuttaa entisen elämäni ja täst'edes kokea rehellisellä työllä hankkia perheelleni elatusta? Sano, armas Katri, etkö todellakaan minua hylkää? En sinua missään tapauksessa hylkäisi, saatikka nyt, kun parannusta lupaat.
Päivän Sana
Muut Etsivät