Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
«Sinä olet luvannut sinä tahdot! No, minä lupaan, minäkin. Saat sanoa majurille, että hän saa luottaa minuun«. Johannes ei tietänyt, miten hänen sanansa kävivät Annaan. Haava oli Annan sydämessä.
Käräjien jälkeen rupesi kuulumaan pahoja puheita Annasta; ja monet, jotka kadehtivat hänen kauneuttansa, pitivät niitä kyllä vireillä, kun kerran alun olivat saaneet. Mutta Sivelinin luottamus Annaan ei näistä puheista paljon järkähtänyt sen verran vaan että hän tahtoi vielä vähän aikaa miettiä asiaa.
Me väittelemme usein, minkä pyhimyksen näköinen hän on. Minusta hän tulee St. Annaan, Jumalan äidin Marian äitiin, mutta Fritzistä Egyptin St. Katarinaan, koska hän on niin kuningattaren kaltainen. Paitsi kaikkia näitä, melkeinpä olin unhottaa sitä mainitsemasta, tunnen minä useitten tätien nimet, jotka Fritz on opettanut minulle. Ja minä osaan kutoa sukkaa ja kehrätä ja neuloa ja kirjailla.
Jos hän lausui sanaakaan enemmän, oli hänen tyyneytensä ja mielenmalttinsa lopussa. Eksköld katsoi Annaan ikäänkuin odottaen, mutta Anna oli ääneti ja kalpeana voimatta sanoa enempää. "Jopa minä nyt kömpelyydelläni taisin pahoittaa mielesi", alkoi Eksköld tyynesti, "mutta vielä kerran, Anna, usko vakuutustani, kun sanon, että nyt olen terve.
Nuo kamalat soimaukset koskivat Annaan niin kipeästi, että hän rupesi voimaan pahoin, jonka vuoksi hänen täytyi lähteä häistä. Köllisköki vetäysi toiseen huoneesen, mutta vielä ovessaki lähettelivät muutamat akat hänelle soimaavia sanoja. "Tulehan tänne porstuakamariin", sanoi Esko minulle, "siellä puuhaamme saada jotain leikkiä toimeen". Minä seurasin häntä.
Mies lupasi kaikki toimittaa, ja kävellessään taas eteenpäin hieroi Peltola tyytyväisenä käsiään. "Ei minua niin pian petetä," puhui hän hiljaa itsekseen. "Tahdon heille näyttää, ett'ei minua niinkään helposti saa korppia hanhena pitämään. Ja mitä muuten Annaan tulee, niin kuuluu vaimo miehensä haltuun ja pitäköön vävyni huolta omastaan."
"Oh, ymmärrän varsin hyvin", vastasi Eksköld yhä vielä suu hymyssä ja samalla katsoen niin läpitunkevasti Annaan, että Anna äkkiä käänsi katseensa pois. Ja sitten hän jatkoi äänellä, joka kaikui aivan vieraalta Annan korvissa: "Katso Anna, luulen että meillä, sinulla ja minulla, on aivan eri käsitykset avioliitosta.
Nyt oli Miinakin ukkois-pilven kaltainen. Ei kukaan puhunut mitään isoon aikaan; Miina istui taas työhönsä ja isäntä käveli edestakaisin. "No mitä Hannulaan kuuluu, Anna?" kysyi viimmein Miina pilkallisesti katsoen Annaan. "Saiko neiti Anna sieltä terveisiä murhamieheltä?" Anna ei vastannut mitään. "Siellähän sinä kävit?" kysyi taas Miina. "Etkö vastaa, tollukka!" karjasi Hovilainen.
"Tullaan kohta!" huusi Eksköld vastaan, ja sitten kääntyen Annaan hän kysyi tyynesti: "Tuletko Anna jo, vai lähdenkö minä edellä?" "Minä tulen kanssasi", vastasi Anna, johon Eksköldin täydellinen tyyneys vaikutti niin sanomattoman rauhoittavasti. "Ja nyt sinun pitää ottaa minun käsivarteni ja sallia minun täyttää holhoojavelvollisuuksiani", virkkoi Eksköld, tarjoten käsivartensa Annalle.
"Tule, Elsa, serkkuasi tervehtimään", virkkoi täti, ja solakka tyttö ojensi ujosti kätensä Annalle. Nyt vasta Annan huomio kääntyi Elsaan. Elsa oli kaksikymmenvuotias, mutta näytti huolimatta pituudestaan kovin kehittymättömältä ja lapselliselta. Hän oli isänsä näköinen ja se vaikutti Annaan lämpimästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät