Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. syyskuuta 2025
Monen mielestä oli laiva, siitä kuin ankkurinsa laski, melkoisesti lähestynyt rantaa. Tuosta ei kumminkaan aivan suurta lukua pidetty, semminkin kuin toiset väittivät sen valheeksi. Ja näitä viimemainituita oli Antero. Mutta Antero tiesi varsin hyvin, että laiva näkymättömästi läheni.
Tämä Kaarle XI:n ensimmäinen retki Suomeen oli myöskin viimeinen. Kuninkaallinen fregatti oli valmiina nostamaan ankkurinsa, sadat liput liehuivat sen mastoissa, veneet työnnettiin rannasta nuo lukuisat joukot, jotka ylt'ympäriinsä seisoivat rannoilla ja veneissään soutelivat lähtöä katsellen, kohottivat tuhatkertaisen hurraahuudon rakastetulle kuninkaalleen ja fregatin kanuunat vastasivat.
Jokin, mikä hänessä oli sisällistä, sekä väkevää että vienoa, oli laskenut ankkurinsa matalan muurin sisäpuolelle korkeiden mustien puiden sekaan, jotka nyt erä erältä vaipuivat mereen.
Pollux oli, huomatessaan, miten asiat kehittyivät, nostanut kiireesti ankkurinsa, laskenut lähemmäs sekä laukaissut muutamia kanuunoistaan venäläisten keskelle. Jättäen paikalle kymmenkunta kaatunutta ja haavoittunutta pakenivat nämä kiireesti. Oli Jumalan ihme, että minä miehineni pelastuin pyräkästä ilman pienintäkään vahinkoa.
Kuin minä kuljetin hänen isänsä laivaa, teki hän minun kanssani matkan Mustallemerelle. Silloin hyppäsi hän mereen pelastamaan merimiestä, joka ei osannut uida ja oli pudonnut. Aalto oli korkea ja piru vieköön jos minä olisin itse uskaltanut sen tehdä. Mutta hän pelasti miehen.» Laiva oli laskenut ankkurinsa. Veneet ympäröivät sitä ja alkoivat tulla maihin saaliineen.
Ahvenanmaahan kuuluu yhdeksättäkymmentä asuttua saarta, paitsi lukemattomia kallioita ja asumattomia kareja; joiden rannalla kalastajan vene välistä laskee ankkurinsa ja joutsen keväällä levittää valkoiset siipensä. Maa on enimmäkseen kovaa ja karua; kallio ei anna leipää eikä hiekka heinää, mutta meri on sitä anteliaampi, ja näillä rannoilla asuu karaistu merimies- ja kalastajaväestö.
Tätä sääntöä noudatettiin suurimmalla tarkkuudella K n kaupungissa, jotta ei vaimokaan moniin päiviin päässyt kotiin palannutta miestään tervehtimään laivaan, joka oli laskenut ankkurinsa aivan kaupungin likisyyteen. Tähän oli kapteeni Kornman turvainnut, kun kyhäsi sukkelan, mutta vaarallisen tuumailunsa. Sillaikaa kun laiva oli rutto-salpauksessa, oli se tyhjennettävä makasiineihin.
Mutta ennen kuin he olivat ankkurinsa nostaneet, hän oli ollut täynnä paiseita, joihin oli ilmestynyt pieniä, valkoisia matoja, samanlaisia, joita hän oli tallannut juuri. Madot olivat syöneet hänet elävältä. Näin oli päästy pian n.s. ihmeellisten kertomusten alalle, joka tuntui heitä kaikkia aivan erikoisesti viehättävän.
Ja silloin, raivosäällä, kolkoss' yössä, Hän ankkurinsa pohjaan vajottaa; Ei uuvu hän, vaan ahkerass' on työssä Ja uutta säätä toivoo parempaa. Ja taas kun Korkein hyvän ilman antaa Hän laivahansa nostaa ankkurin Ja meren laine hartioillaan kantaa Kotoa kauas ja taas kotihin.
Kello 7 illalla laski "Iris" ankkurinsa kimmeltävälle meren selälle, ja kuninkaalliset nousivat nyt hoviväen seuraamina matalammassa kulkeviin pursiin ja purjeveneisiin rantaa lähestyäkseen. Loppumattomin riemuhuudoin tervehti lukuisa rannalla seisova väkijoukko kuninkaan nousua Ahvenanmaan manterelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät