Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Viimeinen, mitä oli kuullut, oli että Anders enimmiten oleskeli naapuriseurakunnassa, kun hän ei ollut retkillänsä, ja että hän vielä jatkoi hevois-kauppaa, muuta hän ei tietänyt. Ei Marit'illa juuri ollut helppo olla näinä vuosina; raskasta työtä kartanossa oli ollut; vaan hän lohdutti itseänsä sillä, ett'ei tätä voinut kestää ijankaikkisesti.
"Saappaat ostan ylioppilaalle, joka saarnaa meillä". "Mikä on hänen nimensä?" "No, niinkuin ette häntä tuntisi", sanoin minä, sillä en kohta muistanut miehen nimeä. "Anders Silvanko?" "No, miksi kysytte, koska tiedätte sen kuitenkin". Mutta nyt sanoi nimismies: "Silvan kävi hiljakkoin täällä; miksi hän ei itse niitä ostanut?" "Se ei minuun koske". "Sinä et ole Korpon pitäjässä syntynyt".
"Jahti kestää!" muistutti hänen poikansa Jan. Rejer Juhl ei vastannut, vaan kulki ainoastaan edestakaisin. "No, Anders!" kysäsi hän tämän tullessa puotiin. Se oli hänen paras vatamiehensä, "Vatavanhus," joka oli ollut tähystelemässä saarella, "luuletko sen kääntyvän vielä etelämpään?" "Melkein kohti lounasta!
Myöskin esitettiin kotona usein hänen puolustuksekseen, että hän oli serkkunsa ja uskotuimman ystävänsä, viekkaan vehkeilijän Anders Johan Jägerhornin käsittämättömän vaikutuksen alainen. Jo aikaisin olin minä eri mieltä tässä suhteessa, sillä hänen muotokuvansa puhui tällaista arvostelua vastaan.
"Niin, minä se olen kun olenkin", sanoi hän ja katseli suoraan Anders'in silmiin. "Oletko sinä ulkona tässä kauniissa ilmassa?" sanoi hän ja oli hakevinansa jotain liivien taskusta. "Niin, minä tässä olen!" sanoi Marit katkerasti nauraen. "Kaiketi arvelet minun sopivan häihisi?" "Kuinka itse tahdot. Ei ollut sallittu että meistä pariskunta tulisi", sanoi Anders.
Andreas huokaeli, hän katseli samassa niin ihaellen haltijatarta kuin hän olisi tahtonut sanoa: kauan tai ei, kun vaan saan elää hänen läheisyydessään niin kauan kuin elän! Ellen taputti häntä olkapäälle ja Tiina asetti hänen etehensä vahvasti ruokaa sanoen: Syö, pieni Anders! Ainakin tarvitset vähän lihaa luittesi päälle! Henrik oli antanut Ellenin kauan odottaa tuloansa.
"Ja mitä ei meistä tullut, se tuli lapsistamme; sinun täytyy muistaa Eliä". Marit nosti päätänsä ja katseli tarkasti Anders'ia. "Nyt sinun varmaankin tulee kuolla, Anders; sillä Tore lausui juuri saman". "Niin, niin, ei suinkaan vene kauan enää kannata, mutta minä luotan sinuun, Marit. Vaimoni istuu kotona ja on köyhä". "En minä aja ketään pois toista kertaa", vastasi Marit.
"Ei ei! usein paha hyväksi käännetään", vastasi Anders. "Mutta nyt on minun voimani lopussa", jatkoi Marit; "olen kauan tietänyt, että kun sinä tulet, on minulla loppu käsissä. Nyt seurakuntalaisten ei enää tarvitse katsella Marit Skjölteä, kun hän kirkolle kulkee. Nyt hänestä tulee vanha kyyryselkäinen vaimo, jonka täytyy sauvaansa nojautua.
*Carl August Ramsay*, syntynyt vuonna 1791, Savon ja Karjalan maaherran Anders Johan Ramsayn ja hänen vaimonsa Johanna Petersenin poika, tuli ylioppilaaksi Turussa 1802, Suomen hallituskonseljin kopistiksi 1809, Viipurin läänin maaherraksi 1825, senaatin talousosaston jäseneksi 1834, filosofian kunniatohtoriksi 1840, salaneuvokseksi 1841, otti eron toimestaan 1844 ja asui senjälkeen maatilallaan, nimeltään Björkboda, kunnes kuoli 1855.
"Kuka se on, joka ei suo yön rauhaa vanhalle sairaalle miehelle?" kysyi Anders sortuneella, kuiskaavalla äänellä, katsellen Eliä, joka istui itkemässä. "Mikä hänen nimensä on, se ei koske sinua, mutta muuten on hän Marit Skjölten poika". Anders'in silmä hohti, hän katsoa tuijoitti Vigleif'iin. "Sinäkö, joka häissä kävit". "Juuri sama, se on totinen tosi, ja nyt tulen toisen kerran.
Päivän Sana
Muut Etsivät