Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Se ei ollut hänelle vaikea: sillä hänen tarvitsi vaan saattaa ratsumiestä hänen elämänsä vaihetten kertomiseen, joihin hän jo oli viitannut, ja pian ryhtyi Amos mieluiseen pakinaan ja juttelemiseen, itse iloisena taas kerran saada kohdata sivistyneen miehen.
Kun nyt oli tullut aivan hiljaista, Amoksen vielä yksinään penkillä maatessa, niin luuli kai kirkkoherra että sotaväki oli lähtenyt pois, ja Amos kuuli kuinka hän vaikeroiden lähihuoneessa vaimonsa kanssa etsiskeli mitä ryöstäjät hänen tavarastansa ehkä vielä olisivat jättäneet.
Ja yksi niistä huusi: "Tuo on Ramsay, joka meidät kerjäläiseksi tehnyt on; nyt olet sä konna saava makson murhapoltoistasi!" ja löi Amos parkaa kirveellä päähän, niin että hän meni tainnuksiin.
"Se on ensimmäinen mies, jolle minä en ole liiaksi kaunis ja joka minulle tarjoo jotain hyvää kauneuteni tähden", ajatteli Amos itsekseen ja katseli vierasta sotamiestä, joka häntä oli kutsunut viiniä juomaan, kiireestä kantapäihin asti. Mutta tämä puolestaan katseli vieläkin terävämmällä silmäyksellä nuorta Hafelborn'ia, tarttui hänen käteensä ja veti hänet ryyppääjien luo.
Jokainen odotti, että Ramsay tulisi jäämään sinne helppoon vankeuteen kunniasanaansa vastaan, ja Amos laski, ettei hän varovasti vaeltaen hävitetyssä maassa suinkaan tulisi joutuisammin sauvainsa nojassa Dillenburg'iin kuin kenraali kantotuolissa.
"Yhä vieläkin on siis minun kiroukseni, että olen liian hieno", huokasi Amos itsekseen ja vakuutti sitte kiven kovaan, että hänen suhteensa oli erehdytty ja että hänen oli aivan mahdoton maksaa mitään lunastusrahaa. Hänen vangitsijansa antoivat hänen vielä hyvästi vartijoittuna rauhallisesti marssia keskessään pari tuntia.
Ehkä ryhdymme molemmat tähän kokeesen?" Herkkäluontoinen Amos suostui siihen kohta, kirkkoherra kirjoitti ja kolmen kuukauden kuluttua oli kaunis ratsumies Ramsay'n sotaväessä Hanau'issa. Kenraali miellytti häntä niinkuin hän kenraalia. Kultaiset unelmat täyttivät nyt hänen mielenkuvitustansa.
Helpommin kuin olisi voinut luullakaan, lohdutti itseänsä tänäpänä selväpäinen Amos siitä hurjasta askeleesta, jonka eilen humalapäinen Amos oli astunut, sillä ei ainoastaan tuota, huonoa kevytmielisyyttä ollut hän saanut myötäjäisinä kauneutensa kanssa, vaan myöskin hyvän ja keveän mielen.
Amos kasvoi sill'aikaa suloisimmasta lapsesta verevimmäksi, voimakkaimmaksi nuorukaiseksi: hän oli vilkas, rivakka, iloinen, jospa myöskin vähän itsetyytyväinen, ja hyvä ymmärrys loisti esiin hänen sinisistä silmistään. Kukka oli täyttänyt mitä silmikko oli luvannut.
Mutta tuskin oli tämä äänen kuullut, niin oli kuin valonsäde olisi lentänyt hänen kasvojensa yli ja hän huudahti säikähtyneenä takaisin astuen, sillä sydämen syvimmällä liikutuksella, johon korkein tuska ja korkein ilo on yhdistettynä: "Amos! Amos! se on Amos Hafelborn!"
Päivän Sana
Muut Etsivät