Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Tule kanssani, Amos!" rukoili Martha. "Minä seuraan sinua!" vastasi hän, entistänsä enemmän hämillään. Sillä samassa silmänräpäyksessä juohtui hänen mieleensä, että koulumestarintytärtä nauriskasvoilla nyt kuitenkin pidettäisiin hänen kultanansa, jos häntä seuraisi. Jospa toki sotamiehet eivät kohta ensi katsannolta olisi tehneet pilkkaa noista rumista kasvoista! Ja hän ei seurannut Marthaa.
Ramsay'llekin oli tämä turvallinen lyhyt käytävä mieleinen, ja Amos toivoi tänä iltana kohtaavansa kenraalin, joka mielellään jutteli hänen kanssansa. Mutta kenraalin sijasta ilmestyi äkisti kolme ryysyistä talonpoikaa, jotka sulkivat häneltä tien.
Niin näki Amos nyt kaikin puolin toiveensa alkavan toteutua; kumppanit ennustivat hänelle loistavaa tulevaisuutta, kadehtivat hänen onneansa ja sanoivat: tuossa näkee kuitenkin, kuinka kaunis mies aina joutuisasti käy eteenpäin. Tänä aselevon aikana käveli Amos eräänä kirkkaana talvi-iltana ulkopuolla kaupunkien portteja pitkin Kinzig'iä.
Amos, joka tietysti itse paraiten tiesi, mitä iskuja hän oli saanut, oli kuvaillut itselleen kasvonsa oikein rumiksi, mutta todellisuus voitti hirveällä tavalla hänen rohkeimmankin luulokuvansa! Kauan ja tarkasti katsoi hän peiliin. Hän tahtoi hymyillä, mutta tämä pieni jänneliikunto viilteli häntä niinkuin puukko haavan läpi.
Kolmantena päivänä kastettiin lapsi kaupungin kirkossa ja sai saman nimen kuin kolmas pienten profeettain joukossa. Kastepuheensa aineeksi oli kirkkoherra ottanut kaksi paikkaa pipliallisesta kaimasta. Ensiksi Amoksen kahdeksannen luvun kolme ensimmäistä värsyä: "Herra, Herra osoitti minulle näyssä ja katso, siellä oli kori suvituloa. Ja Hän sanoi: mitäs näet, Amos? Minä vastasin: korin suvituloa.
Turhaan vakuutti Amos itse olleensa ryövärien vankina ja päin vastoin hakevansa heiltä suojellusta. Sotamiehet juuri nuo harvat huonot palkkasoturit, josta rosvopäällikkö oli puhunut tarvitsivat vankia itselleen, todistukseksi onnistuneesta uloshyökkäyksestä, ja jos joku ihminen näytti rosvolta, niin oli se tuo ryysyinen, yksisilmäinen Amos.
Vieressä seisovissa voittajissakin syntyi sääliväisyyden tunne ja he lahjoittivat, enemmän osanotosta Ramsay'n surkeaan kohtaloon kuin vänrikin köyhyyteen, tälle sangen runsaan matkarahan. Mutta ottaessaan vastaan kenraalinsa ja suosijansa viimeisen kädenpuristuksen tunsi Amos, että Ramsay painoi hänen käteensä pienen setelin.
Mutta koska rikas myllärintytär oli mennyt naimisiin hänen kanssaan etenkin hänen kauniin muotonsa tähden, niin tuumaili hän että pieni Amos, joka oli kymmenen kertaa kauniimpi, olisi myös saavuttava kymmenen kertaa suuremman onnen.
Amos tuli syvästi liikutetuksi tästä niin runsaslahjaisen ihmisen surkeasta lopusta ja tunnusti, että kauniin mies armeijassa, räätälinpoikana syntynyt, viimeiseksi kuitenkin voi nousta vielä suurempaan onneen, kuin kauniin kavalierinä syntynyt mies. Ja erittäin oli hän iloinen, ettei Ramsay nyt enää tarvinnut timantteja, sillä nämät rasittivat vielä vähäisen hänen omaatuntoansa.
Poika ei vielä aavistanut, että enimmin kadehditut etumme aivan helposti voivat tulla meille kovimmaksi kiroukseksi, ja kuitenkin itki hän jo katkeria kyyneliä sentähden. Mutta siellä ei ollut ainoastaan pilkkaa ja kyyneliä, vaan myöskin kovia iskuja molemmin puolin; sillä Amos ei ollut mikään heikko maitoparta, vaan vahva ja verevä, ja oli kaikkia yhdenikäisiänsä päätä pitempi.
Päivän Sana
Muut Etsivät