Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Aleksei eroitti jo selwästi siinä ihmisen haahmon, saman haahmon, jonka hän päiwällä oli nähnyt kaatuneen huoneen rauniolla. "Jumalan armo! Hän se on!" huusi Feodor. Aleksei kurkistui myös katsomaan. Lampun walo paistoi silloin haahmon waalealle muodolle. Aleksein posket waalistuiwat. "Feodor", huusi hän wapisewalla äänellä. Feodor oli sillaikaa lymyinnyt huoneen pimeään nurkkaan.
Hän niitä katseli, puhellen ja nauraen itselleen. Pyydettyään hunajata kysyi Topias: "Taidatte olla kauppias Aleksein sukua." "Olen", vastasi nainen naurahtaen. "Tehän se olitte, joka lauloitte: Ja se rakkaus!" "Varmaankin sisar." "Orpana vaan... Ai, ai, ai se rakkaus..." Topiasta kylläännytti kuherteleminen; hän joi hunajan hätään ja meni pois.
Hän toi Aleksein puodista pitkän rottingin, piti sillä erään kerran havaannollisen näyteluennon, mitenkä menetellä poikien kanssa. Se vaikutti silmin nähtävästi. Josun entiset kumppanit ihan kiersivät Yli-Tuomon puotia. Helalta tuli kirje, vastaus hääkutsuun. Johanna näki posteljoonin poikkeavan puotiin ja hän tuli kuulemaan, lukemaan kirjettä.
Oh sepä vaan sanominen", vastasi herra tuttavallisesti. "Minä taidan suomet, saksat, ryssät, venäjät..." "Sittepä varmaankin tiedätte venäläisen kauppiaan Aleksein." Herra siristi silmiään vastaukseksi. "Vanhan kirkon takana", auttoi Topias. "Paikalleen tiedän", virkkoi herra ja tuli lähemmäksi; "perin pennin päälle tiedän..."
Nukuttuaan vihdoinkin näki Topias unissaan ensin kaikkialla ruostuneita kolmia kopekoita ja laihoja kruununsihteerejä, vaan sittemmin näki hän yhtenään muhkeita kolminkertaisia kivirakennuksia; ja ... rahaa niinkuin muutakin paperia! Myytyään aamulla kuormansa, osti hän Aleksein puodista hautajaispitoihin tarvittavat tavarat, niin rusinat ja rommit kuin sillit ja viinatkin.
"Feodor", huusi Aleksei wielä waikeammasti. Hänen muotonsa oli muuttunut kuolleen näköiseksi. Feodor huomasi wihdoin isäntänsä hädän ja seisoi jo pian Aleksein wuoteen wieressä. "Feodor, hoitele minua, haawani on ratkennut jälleen wuotamaan, minua pyörryttää." Aleksei waipui Feodorin syliin. Hän laski hänet jälleen wuoteelleen, koetteli käsiä ja otsaa: ne oliwat kylmenneet.
Lakattuaan katselemasta, puhui Topias isävainajastaan muutaman sanan ynnä Tapanista ja Simosta sata sanaa. Kun joutuivat vanhan kirkon taakse, huomautti herra: "Nyt ollaan kohdalla. Tämä kolmikerroksinen kivimuuri on venäjänuskoisen kauppiaan Aleksein." "Ollaan niinkin," varmensi Topias, nähtyään saippuat, kynttilät ja mänttihihnat alakerroksen akkunoissa, kivirakennuksen päässä.
Johanna otti kirjeen, ruveten lukemaan sitä itselleen uudestaan. Simo oli Aleksein piharenkinä kihlausaikansakin. Topias ja Johanna tekivät joka ilta kävelymatkan häntä vastaan. Oli iloa, oli onnea. Ikäväkseen huomasi Topias Josun tupakoivan. Huoneessa haisi aamusilla tupakilta ja rottingin pää oli musta.
Jos Topias olisi ollut rahan ahvattu, olisi hän voinut hyötyä välitystoimestaan, sillä hinta oli määrätty peräti alhaiseksi. Sama näppylänaamainen ajuri, joka oli hänet ensimmäisen kerran kyydittänyt Kalastajakadulle, osti talon, luki rahat pöytään ja kiitti onneaan, etteivät muut kerinneet ennen häntä. Hän oli perheellinen mies ja asui Vanhan kirkon takana, lähellä kauppias Aleksein taloa.
Mitä he siinä tekevät?" Hopean heleä ääni herätti Aleksein; hän kääntyi kuvatauluun päin. "He katselevat noita omenia ja viinimarjoja", vastasi Josu, "harmittelevat mielessään, ettei pisteaita ole harvempi ja matalampi." "Sinä vekkuli! Haha-ha!" Aleksei laski albumin kädestään pöydälle ja katsoi Helkaa. "Sinä vekkuli!
Päivän Sana
Muut Etsivät