United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me iloitsemme Jumalan rakkaudesta, joka veden on auringon säteillä lämmittänyt. Katso tänne, ihana neito, ja kiitä meidän kanssamme Jumalaa!« Vaan nainen katseli nuorukaista, joka souti. Hiljaa kulki vene. Sana ei häirinnyt äänetöntä matkaa . Ympäri saaren kulki vene, kiersi lahdet ja salmet. Vieläkään ei häirinnyt puhe luonnon hiljaisuutta. Alangossa seisoi ikivanha kirkko.
Sitte me laskemme Kultasenrinnettä alas hui sitä vauhtia! Ja nousemme toisen mäen rinnettä ylös ja pysähdymme mäen laelle. Sieltä jo näemme kuinka miehet häärivät alangossa puiden kimpussa. 'Ihankuin muurahaispesä! huudahdat sinä. 'Ihan', vastaan minä. 'Ja nyt mennään niiden luo mutta laskekkin pulskasti, muista se! Kohvettunut lumi kahahtaa suksien alla.
Ja siinä hän rupesi miettimään miten tähän saisi helposti talon paikan. Ja siinä hän mielessään laitteli ja rakenteli talon, sievän rakennuksen tuonne niemelle ja tähän rinteelle uhkeat pellot. Niitty levisi tuolla Lehmipuron alangossa, jossa oli sakea petäikkö. Karja kulki viljavilla ahoilla. Ja lahdella kävi hän verkolla ja nuotalla. Sanalla sanoen, hän näki mielessään talon täysineen.
Sa toisen sanot tulevan kyynelistä? Mutta toinen?» »Iloni ovat kysymykses kaikki», hän lausui, »vaan tuon punakuohu-virran ois luullut vastaavan jo toiseen sulle. Letenkin näät: et alangossa täällä, vaan siellä, missä sielut peseytyvät, kaduttu, poistunut kun syy on kaikki.» Hän vielä virkkoi: »Nyt on aika meillä tää metsä jättää. Seuraa jälkiäni, tien antaa äyräs meille, jok' ei hehku,
'Kauniita ja puhtaan valkoisia kuin sinä, ja kuuratähdet loistavat oksilla kuin sinun silmäsi. 'Kyllä ne ovat tosiaankin kauniita', vastaat sinä. 'En minä olisi uskonut että metsä voi olla niin ihana. 'Ei sitä uskokkaan, kuka ei ole nähnyt', sanon minä taas. 'Ja katsoppas tuota suurta tietä tuolla alangossa se on valtatie, jota myöten kaikki tukkikuormat lähtevät metsästä.
Huomispäivänä menikin Simo Rahkonen Lassilan isännän pakinoille ja sai luvan määrättyjä päivätöitä vastaan hyväkseen käyttää Vähämäen alangossa olevia paikkoja, mitkä vaan jotakin kasvavan näyttäisi. Kun Simo toi tuon vastauksen kotiin, iloitsi Taavetti, mutta pian hän kävi hyvin miettiväiseksi. Oli kevät, ja sopisiko enää saada sinä keväänä peltoa kylvöön, siinä seikka.
Katsoppas!» katkasi Olavi äkkiä lauseensa, osottaen kädellään ulos. Alhaalla alangossa lepäsi Isosuo laajana, lähes silmänkantamattomana heidän edessään. Suonreunasta läksi kaksi kookasta viemäriä, joiden tieltä kihisevät miesparvet raivasivat metsää toiset juoksuttivat ojaa jälessä. Ne olivat kuin kaksi mahtavaa, eteenpäin rynnistävää valtaväylää, jotka viittasivat kaukaiseen etäisyyteen.
Sa toisen sanot tulevan kyynelistä? Mutta toinen?» »Iloni ovat kysymykses kaikki», hän lausui, »vaan tuon punakuohu-virran ois luullut vastaavan jo toiseen sulle. Letenkin näät: et alangossa täällä, vaan siellä, missä sielut peseytyvät, kaduttu, poistunut kun syy on kaikki.» Hän vielä virkkoi: »Nyt on aika meillä tää metsä jättää. Seuraa jälkiäni, tien antaa äyräs meille, jok' ei hehku,
Sinne sinertävään etäisyyteen tähystellessään välkkyviä tähtiä ja isää muistellessaan vierähti kyyneleet silmiinsä ja mieli purkaantui hiljaiseen itkuun. Mutta joutui unikin rauhalliseen helmaansa ottamaan tämän pienen ihmisen ensikerran pettyneen toivonsa. Kirjoittanut Eero Sissala. I. Maata viljelemään. Vähämäen alangossa oli mökki.
"Ja me saamme perunoita monta tynnyriä," sanoi Taavetti, "ja syömme niitä perunoita talvella, kun satulamaakarin työtä teemme." "Vaikka niinkin", sanoi isä. "Ja se onkin hyvä asia, kun perunoita saapi omasta pellosta; siitä on hyvä apu leivälle", sanoi vaimo. II. Kiitä poikaa. Kun lumi suli ja kevät tuli, oli Vähämäen alangossa kiirettä; siinä Simo ja Taavetti käänsivät kenttää nurin.