Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. syyskuuta 2025
Niinpä akhaijien luo sopavälkkyjen käy heti, heidät suullasi maltuta nyt joka mies sulavalla; äl' anna laivoja lainehikolle sa kaarevakeuloja työntää." Noin nimes.
KUNINGAS. Senvuoks äl' untas heitä.
Oli kerran eräs Maurilainen kuningas Granadassa, jolla vaan oli yksi poika, jonka hän kutsui Ahmediksi, mutta jolle hänen hoviherransa, niistä erinomaisten luonnonlahjain merkeiltä, joita he hänen piennä lasna vielä ollessaan hänessä huomasivat, antoivat liikanimen Al Kamel, eli Täydellinen.
Niin, isyyttä ei veri, veri yksin suinkaan määrää! Eläinten kesken tuskin ees! Vaan on ylintäin etuoikeus ansaitsemaan tuo nimi! Mut äl' ole huolissas! Ja tiedätkös! Jos kaksi isää vallan sinusta kiistää, jätä molemmat ja ota kolmas! Minut isäks ota! SITTAH. Oi niin, se tee! SALADIN. Ma oikein hyvä isä haluan olla! Mutta kuules, vielä mieleeni johtuu paljon parempaa.
"Minusta on luultavampaa että numerot ilmoittavat kuolin vuotta, kenties 1318; ja sen mukaan kuin minä voin göötiläistä kirjoitusta selittää, niin luulen että se on AL eikä EL, ja näyttää siltä kuin olisi ollut joku kirjain L:n ja toisen E:n välillä, joka nyt on kulunut. Itse hauta luultavasti ei ole minkään mahtavan perheen hauta, joka silloin asui tällä seuduin.
Hänestä kuitenkin Gregorius poikkes; mut koska aukes taivahassa tässä katseensa, itse itselleen hän hymyi. Ja jos niin suuret salat julkituonut maan pääll' on ihminen, äl' ihmettele! Tuon täällä kertoi hälle se, ken näki, ja paljon muuta taivahista näistä.» Yhdeksäskolmatta laulu Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas on yllään ynnä Vaaka, uumenillaan taas yhteisvyönä horisontin piiri,
»Oi sa, ken saavut tähän tuskan majaan», noin minut nähdessänsä Minos huusi ja jätti tuokioksi tuomar-toimen; »sa katso, kehen luotat, kunne menet, äl' anna portin avaruuden pettää!» Mut opas hälle: »Sinäkin miks huudat?
TIMON. Sillä, Ett' uskoani tuet. ALCIBIADES. Mitä, Timon? TIMON. Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna; Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt, Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna, Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen! ALCIBIADES. Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut. TIMON. Sen silloin näit, kun elin onnessa. ALCIBIADES. Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
Vaan mieti kuitenkin ja voimastas äl' ylvästele! Luonto mahtava, mi laski juuret tämän kallion, myös aallon liikkuvaiseksi se loi. Se myrskyn tuo, ja aalto pakenee ja häilyy, paisuu, murtuu vaahtoharjoin. Niin ihanasti päivä kuvastui tään aallon helmaan, tähdet uinuivat sen povella, mi hiljaa nousi, laski. On poissa välke, rauha paennut.
Sill' ei hän kehnona kuollut, vaan soti varjellen hän miehiä, vaimoja Troian, seisoi paikallaan pelotonna ja väistymätönnä." Hällepä näin Priamos jumalainen vastasi vanhus: "Sinne mä lähden, äl' estele siis, älä lintuna turman linnass' itse nyt tääll' ole, sillä et mieltäni muuta.
Päivän Sana
Muut Etsivät