Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Isänsä häntä välistä ihmetellen katseli, ja kerran hän veti hänet puoleensa leikillisesti huomauttaen, että hänen »pieni päivänsäteensä oli vielä tavallistakin lämpöisempi.» »Ja kun minä juuri olen sinusta Kaarlolle kannellut!» Aune katsoi hämmästyneenä isäänsä. »No, no, älähän peljästy, minä vain kirjoitin hänelle, että olet heikontunut ja laihtunut. Eihän se vaarallista ollut?»
Viisitoista tai kuusitoista, en minä sitä niin tarkkaan muista; mutta se on varma, että kuningas ihan kalpeni vihasta ja vannoi kuninkaallisen partansa kautta, että keltä hänen varastettu prinssinsä löydetään, hänet silvotaan, hirtetään, hukutetaan, poltetaan, ammutaan, hakataan kappaleiksi... Ei, älähän, jo riittää... Olipa se melkein liian ankaraa. Entä jos mies onkin syytön!
"Tuomas, nouse ylös... Kuuletko," Erkki pudisteli häntä jalasta. "No, no ... älähän nyt..." soperteli Tuomas, ravauttamatta silmiäänkään. "No, nouse nyt! Ikävä kai minun on tässä yksin kollottaa. Pannaan edes yksi mylly." "En minä nyt jaksa. Minua niin väsyttääpi." "Eikö siellä menneen yöllisessä yöpaikassa nukkua annettukaan?" "Missä menneen yöllisessä?" "Siellä Ketolassa."
Eevi pyöräytti iloisesti vanhaa hoitajaansa. »No, no, älähän, hyvä lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo tohtorin vaunut!» Eevi ryntäsi ikkunaan. »Ja Erkki ajaa, katso, katso Maija!» Samassa pyörähtivät vaunut portaitten eteen, ja sisäpiika kiiruhti niiaillen vieraita vastaanottamaan. Etehisen ovella näkyi itse talon isäntä, lyhyenläntä, pieni mies.
"Ei äläpäs mies vai sinun lauttasi, vaikka minun on edellä. Nyt lähtään ja paikalla tule mukaan mies, muutoin minä miksi juuri sinun lauttasi " "No älähän nyt", rauhoitteli kymmenniekka häntä. "Samahan tuo on jos sinun lauttasikin menee edellä; ei minulla niin kiirettä ole." "Kiirettä? Luuletko sinä minulla olevan kiirettä? Ei, jos en tahdo, en liikahda paikalta. Vai kiirettä!
Ei, ei, älähän toki pelkää, ystäväiseni, eihän tässä ole kysymyksessä mikään Montechi ja Capuletti, vaan ainoastaan Montellit ja Hellsbergit, pieni jokapäiväistarina Kolmikulmalta muhoili ukko leikkisään tapaansa.
Avojalan täytyi melkein nauraa, kun kertomuksessa vähä väliä kuului loppusointuna: "Ja niin he viskasivat minut kadulle". Sisar ei malttanut olla keskeyttämättä: "Niin, semmoinen sinä olet, aina sinä annat itseäsi viskellä. Samallainen olit jo lapsena: kun kerran kompastuit, niin päästit myös itsesi lankeamaan kuin seiväs. Mutta älähän murehdi.
Mutta, Bella, älähän nyt luule, että tällä olisi erinäistä merkitystä, sillä itse asiassa ei kaikki tämä merkitse mitään. Sinä hämmästyisit, jos kuulisit kuinka vakavasti ja filosofillisesti me puhumme.
Menet toisehen talohon, Toisehen emon alahan, Perehesen vierahasen; Toisin siellä, toisin täällä, Toisin toisessa talossa Toisin ukset ulvasevat, Toisin vierevät veräjät, Sanovat saranarauat.
Mutta Martti, joka oli ehtinyt tarkemmin silmäillä miestä ja hänen kuormaansa, vastasi, puolittain kummastuneena, puolittain pelästyneenä: No älähän, musta Jooppihan se on! Nämä sanat kuultuaan näytti pieni mustaverinen mies säpsähtävän, kiskaisihe jättiläisen selästä, luikahti maahan ja kiiti kuin käärme pensaiden väliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät