United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos Olli Akselinpojan tytär tulee pelastetuksi," sanoi Dorothea, "jota me taivaan armosta toivomme, niin suotteko hänet minun omakseni, ja että minä rajoittamatta saan hallita hänen kohtaloansa?" "Suon," sanoi kuningas, vaikka vähän vastenmielisesti; "hän olkoon teidän omanne." "Ottakaa vastaan minun kiitokseni äärettömästä armostanne!" sanoi prinsessa, aikoen suudella Erikin kättä.
Hyvä pieni Lona, tule ja auta minua vähän!" sanoi hän vähän hiljempaa, kun oli ovella, mutta jonka hän heti avasi ja huusi Petterille: "Elä nyt unhota, että ryytikauppiaan naulat temmataan ulos ainoasti sormista!" "O Jumala!" huokasi Petter tuskin kuuluvasti, "ja tuommoista syöpäläistä kärsit sinä kauniin maasi päällä! Ah, minä en tahdo kertaakan puhua jalon Akselinpojan kanssa.
"Lakatkaa tuosta pitkästä esipuheestanne ja tulkaa asiaan!" kiljasi Cecilia vihaisesti, ja Sigismund vapisi kun tuomittu pahantekiä. "Ah teidän armonne," jatkoi Markus isä; "Saatana on tänä yönä noutanut teidän kuolinvihollisenne Olli Akselinpojan ja ottanut kuoropojan Petterin kanssansa." Cecilia vaaleni ja puhkesi semmoiseen raivoon, että sen jyrinä oli vähällä musertaa abbotin pään.
Sigismund selvitti nyt ne syyt, joilla hän tuki arveluansa, että nimittäin kuninkaan helleys paloi Olli Akselinpojan kauniisen tyttäreen, ja hän selitti sujuvalla kaunopuheliaisuudella, kuinka viehättävä ja siis vaarallinen hän oli Cecilialle, ja hänen kiittämisensä Signen kauneudesta olisi kestänyt vielä kauemmankin, niin innostunut hän oli, jos ei Cecilia, joka luki hänen kasvoistansa hänen ajatuksensa, olisi puuttunut puheesen, sanoen: "Todellakin, tämä tyttö saattaa olla suurimmasti vaarallinen minulle, koska hän niin muutamassa silmänräpäyksessä vetää kaikkein sydämet puoleensa.
Nyt näyttivät he kuitenkin saaneen kylliksensä, sillä useimmat kaatuivat tuolille ja penkille, ja ne, jotka vielä joivat syöksyivät pian tunnottomina lattialle, niin että kun tornikellon lyönti ilmoitti, että puoliyöhön oli ainoasti yksi tunti jälellä, olivat kaikki munkit vaipuneet semmoiseen tilaan, että he olivat kykenemättömät millään tavalla estämään Akselinpojan pakoa, jos he olisivat sitä koettaneetkin.
Akselinpojan kummastus oli erinomainen; sillä ketä taisi tämä merkillinen laulu koskea, jos ei häntä? Ja kuka olisi se tuntematon mahtava olento, joka voisi ja tahtoisi häntä pelastaa inkvisitionin vallasta? Mutta oliko hän vanki, joka jakoi yhtäläistä onnenkohtaloa hänen kanssansa? Ja mitä voisi hän siinä tapauksessa tehdä.
"Puhu hiljaa," pyysi Akselinpoika, eikä voinut olla ehdottomasti kauhistumatta. Petter avasi salaoven muurissa, ja summaton holvi ammotti pakenevia vastassa, jonka näkö saatti Akselinpojan suurimpaan ihmettelemiseen.
Vapahtakaa, pelastakaa se onneton, sillä se julma, hekkumallinen abbotti on varmaan kätkenyt hänen johonkin salaiseen holviin, aikoen tehdä häntä saastaisten himojensa uhriksi." "Te olette raivossa," sanoi Cecilia. "Olenhan minä itse nähnyt Signe Akselinpojan ruumiin. Hän on myrkyttänyt itsensä vankihuoneessa, ja hänen itsemurhansa on jo syösnyt hänet ijankaikkiseen kadotukseen."
Puolimatkalla, kun hevosia syötettiin, astuivat he ulos vaunusta, ja he eivät tainneet uskoa omia korviansa, kun sanoma Akselinpojan pa'osta luostarista joka puolelta kohtasi heitä. Mutta mihin tämä vääryyttä kärsinyt oli paennut, ei kukaan tiennyt; kaikki, mitä tiedettiin, oli se, että yksi luostarin kuoropoika oli paennut hänen kanssansa.
Matkalla juoksi hän Akselinpojan vankihuoneesen ja sanoi hänelle: "Teidän pitää joutuisasti, jalo herra, viilata poikki rautakankeja, sillä kahden tunnin perästä toivon voivamme paeta." Akselinpojan vastausta odottamatta juoksi hän kannuineen kellariin, koska hän pelkäsi, että munkit tulisivat hänen perässänsä.